torstai 12. heinäkuuta 2012

7-11.7.12 Pohjanmaalla

Useamman vuoden tauon jälkeen pääsin käymään Kalajoella mummolassa. Iitulle ja Urholla reissu oli ensimmäinen. Koirat jaksoivat matkustaa hyvin yli 6h matkat, toki välillä pidettiin taukoa ja jaloiteltiin. Muutenkin reissussa olo sujui hienosti ja koirat osasivat käyttäytyä vieraassakin paikassa. Maalaiselämä tuntui maistuvan kaikille. Mikäs sen ihanampaa kuin aamuiset lenkkeilyt peltojen keskellä kurkien, töyhtöhyyppien ja kuovien keskellä. Iitua vähän jänskätti lehmät ja niille pitikin varoittaa, ettei lähelle kannata tulla. Urhoa ei taas mikään hetkauttanut reissun aikana. Paljon siis lenkkeiltiin, uitiin ja sosiaalistuttiin. Yhdet metsäjäljet sain tehtyä ja vähän tottisteltiin. Hyttysiä oli vaan niin paljon, että hulluksi meinasi tulla. Tuollaista hyttysmäärää en ole koskaan ennen kokenut.


Peltoahan tuolla riittäisi jäljen tekoon, mutten viitsinyt lupia kysellä kun vain muutama päivä oltiin.

Särkillä käytiin katsomassa merta ja koirat saivat painella pitkin rantoja. Urho nautti matalassa vedessä juoksemisesta ja peuhaamisesta.

 
 
 
 
Iitulle tallomani metsäjälki oli 700m pitkä, 3 piikkiä, 2 kulmaa ja 6 keppiä. Maasto oli sammalikkoa, suota ja kalliota, suopursujen tuoksu oli välillä voimakas. Ilma oli nihkeän kuuma ja pieni tuulenvire kävi ja niitä hyttysiä oli todella paljon. Iitun jälki vanheni tunnin, enempää en pystynyt odottelemaan. Jana oli 50m ja Iitu nosti takajäljen, mutta vaihtoi sitten suuntaa kun ei päässyt etenemään. Jäljen Iitu ajoi nätisti ja tarkasti, kulmat otti hyvin ja kaikki kepit neiti ilmaisi hienosti. Nenäkin pysyi mukavasti alhaalla.
Urhon ensimmäinen metsäjälki tälle kaudelle ei ollut mikään kauhean hyvä. Ihan oma moka. Olin niin ärsyyntynyt hyttysistä ja paarmoista, että unohdin namit ja talloin vain  300m jäljen 4 kepillä ja 3 kulmalla. Maasto oli sammalikkoa ja varpuja. Urho nosti jäljen hyvin, kun kuljimme jälkeä kohti. Itse jäljestäminen ei aluksi ollut kovin kummoista, nenä ei kauheasti pysynyt alhaalla. Ekan kepin kohdalla vaadin sen ilmaisemisen, mutta seuraavilla en enää kun ei Urho niitä noteerannut ja hyttyset olivat tehdä meidät hulluiksi. Kulmat Urho otti yllättävän hyvin verrattuna muuhun jäljestämiseen. Viimeinen suora oli jo hyvää jäljestämistä ja viimeisen kepin Urho ilmaisi itsenäisesti ja hyvin.Onneksi saatiin loppuun hyvä suoritus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti