Vko 41 Tokoako?

Maanantaina mentiin Sirkuskentälle treenailemaan tokoa. Saatiin vinkkejä miten avoluokan liikkeet tehdään uusilla säännöillä. Treenit meni paremmin kuin osasin kuvitellakaan. Urholla oli virtaa ja oli ihan innoissaan hommista. Seuraamiset meni hyvin, ainoa vaikeus tuli peruutuksessa, kun herra ei malttanut istua perusasentoon askelien jälkeen ilman käskyä. Tätä siis pitää harjoitella. Ruutu meni näyttöruutuna hienosti! Viimeksi ollaan ruutua tehty joskus hyvin kauan sitten. Jäävät meni oikein ja merkin kiertokin onnistui. Olin ihan ihmeissäni, kun eihän me olla koskaan sitä tehty. Merkkiä ollaan joskus aikoja sitten treenattu, muttei kiertoa. Pitäisi vaan päättää ottaako koiran eteen ja siitä sivulle vai suoraan sivulle? Kaukotkin onnistui lähietäisyydeltä hyvin. Paikalla istumisessa herra lysähti maate jossain vaiheessa, muuten oli rauhakseen. Paikkamakuussa hyvin rauhallisesti, eikä häiriökaveri haitannut ollenkaan.

Tiistaina hallivuorolla seuraamista ja jäävät. Seuraaminen ok, viettiä riittää. Jäävissä tarjosi seisomista istumisessa, muuten ok. Luoksetulo ja nouto ok. Merkin kierto ei sitten mennytkään enää niin kuin edellisenä päivänä. Urholle taisi muistua mieleen merkki, koska jäi seisomaan merkin taakse tai tarjosi siellä maahanmenoa. Lisää treeniä niin eiköhän sekin siitä.

Torstaina jäljestämässä. Anski oli tallonut valmiiksi yhden paalu lähdön ja yhden jäljen 12 kepillä! ja 4 kulmalla ja 4 piikillä. Heinä oli pitkää ja paljon tallottuja harhoja meni pitkin poikin. Ekalla paalulla ei keppiä meinannut löytyä. Otin takaisin ja käskytin ottamaan tarkemmin, löytyi se keppikin sitten. Itse jäljellä kepit nousi hienosti ja ilmaisut teki suoraan, liikkeelle lähdöissä oikein patosi, kun odotti lupaa jatkaa hommia. 1 keppi jäi eli 11 nousi. Kulmat meni pääsääntöisesti hyvin, yhdellä joutui vähän tekemään hommia enemmän. Tosi hieno jälki ja se into mikä pojasta löytyy on tosi mahtavaa!

Vko 40 Peltojälkeä ja lenkkeilyä

Keskiviikkona pellolla. Talloin Urholle 457 askeleen jäljen, 4 kulmalla, 4 piikillä ja 6 kepillä. Jälki vanheni tunnin. Urho ajoi paremmin jäljen, eka keppi jäi, mutta loput 5 ilmaisi. Edelleen varasti liikkeelle lähdöiss. Kulmat meni aika kivasti.

Torstaina lenkkeiltiin Pirtimäellä ja etsittiin kätköjä. Aikaisemmin Urho ei ole välittänyt ollenkaan kätköistä ja antanut Iitun rauhassa hoitaa etsinnät. Nyt jätkä oli mukana ja etsiskeli ihan onnessaan kätköjä. Hienosti löytyivät jopa ylhäällä olevat kätköt. Rikun kanssa tekivät yhteistyötä.

Perjantaina Anski oli tallonut Urholle 3 paalu lähtöä, joissa keppi nopeasti ja yhden pidemmän jäljen 6 kepillä, 4 kulmalla. Tämähän herätteli kivasti Urhoa ja työskentely parani joka jäljellä. Kepit alkoi nousta varmemmin ja liikkeille lähdöissä malttoi odottaa käskyä. Ja tämä ihan sillä, etten päästänyt sitä lähtemään oma valintaisesti, vaan käskytin takaisin maahan, jos varasti. Hyvin näyttäisi toimivat, kun vaan pojalta vaaditaan. Ajoin jäljen nyt lähempänä Urhoa ja pidätin, ettei vauhti päässyt liian kovaksi. Hyvät jäljet!

Launtaina otettiin mökillä peltoesineitä, kun oli kaunis auringon paiste. Urho oli ihan fiiliksissä ja teki hienosti hommia.

Vko 39 Arki alkaa sujumaan...

Arki alkaa sujumaan ilman Iitua. Elo on nykyään helppoa ja rauhallista. Urho onneksi on piristynyt ja järjestää pientä aktiviteettiä omistajalleen. Jätkä riekkuu välillä ihan kunnolla ja kaipaa tekemistä.

Ollaan alettu taas treenailemaan vähän ahkerammin varsinkin jäljen osalta. Tiistaina käytiin lenkillä Halkolammella ja nostettiin 2 janaa. Urho oli hiukan pihalla jostain syystä ja eteneminen janoilla oli vaikeaa. Nenä veti jonnekin muualle kuin jäljelle päin. Jäljet saatiin viimein nostettua.Keskiviikkona käytiin Luukissa pelllolla jäljestämässä. Vauhtia tuntuu olevan ja kepit meinaa välillä unohtua, varsinkin jäljen alusta. Liikkeelle lähdöissä varastaa. Täytyykin itse skarpata ohjaamisen osalta. Perjantaina Lahnuksessa janatreeneissä. Nyt eteni janoilla hyvin, toisella otti takajäljen, mutta paremmin mukana hommissa. Lauantai aamuna pellolla taas. Samanlaista toimintaa kuin aikaisemmin vauhtia liikaa ja höseltämistä. Kepit nousee satunnaisesti.

14.9.2015 Urho 6-v.

Urho, Urpoliini täytti jo 6 vuotta. Aika kuluu nopeasti. Ihana poitsu, joka on päässyt "uuteen eloon" ainoana koiranamme. Toivottavasti saamme nauttia jääräpäisyydestäsi vielä monta vuotta <3.

Paljon Onnea Urho!

RIP Iitu 4.9.2015

Alku viikosta Iitu oli ehkä hiukan normaalia rauhallisempi ja kerran vinkaisi, kun kuivasin sen mahan alustaa lenkin jäljiltä. Torstaina käytiin vielä porukalla metsälenkillä ja etsimässä kätköjä. Esinesuikalekin tehtiin ja Iitu oli normaaliin tapaansa oikein taitava. Hiukan himmaili vauhdissa, näin jälkikäteen ajatellen. Illalla lepäili tyytyväisen oloisena.

Perjantai aamuna jouduttiin kääntymään lenkiltä takaisin, kun mummeli kulki perässä. Siinä vaiheessa tajusin, että jotain on vialla. Jouduin itse lähtemään töihin, mutta Anski pääsi viemään Iitun Mevettiin. Tutkimukset oli saatu tehtyä siinä vaiheessa, kun pääsin itse paikalle. Iitu oli niin onnellisen näköinen nähdessään minut. Eläinlääkäri kutsui meidät sisään ja kertoi, ettei mitään ole enää tehtävissä. Vatsaontelosta löytyi vuotava kasvain. Viimeisen palveluksen aika tuli. Järkytys oli kyllä suuri ajatellen, kuinka hyvä kuntoinen Iitu muuten oli ollut. Anskille olen ikuisesti kiitollinen, että Iitu sai viettää viimeiset hetket lempi-ihmisensä kanssa.

Onnellista oli se, että oltiin nautittu Iitun kanssa kesästä kunnolla tehden sitä mitä me rakastimme eli metsissä lenkkeillen, uiden, treenaten ja vielä hyvässä seurassa. Eikä Iitun tarvinnut kärsiä kivuista. Mummo lähti saappaat jalassa.

Kovin on meillä ollut hiljaista ja rauhallista Iitun lähdön jälkeen. Ikävä on lohduton, mutta onneksi meillä on hienot muistot. Toista samanlaista koiraa ei tule koskaan!

Elokuu

Elokuun alussa Vaakkoissa tallottiin pojille jäljet ja lähdettiin etsimään kätköjä. Anski talloi Urholle 400m jäljen 6 kepillä. Lenkki venyi reiluun 3 tuntiin eli jälki alkoi olla 4h vanha, kun se ajettiin. Lisäksi ilma oli lämmennyt kovasti ja marjastajia tuli jäljen suunnalta kun oltiin menossa sitä ajamaan. Janan nosto oli hätäinen ja sitä jouduttiin vähän etsimään, kovasti poika yritti jäljestää, mutta olosuhteet oli hankalat. Urho kuitenkin taisteli, eikä antanut periksi mikä olikin todella hienoa. 2 keppiä jäi metsään, mutta 4 nousi. Tämä on kyllä uusi piirre Urhossa, että periksi ei anneta. Ehkä poika alkaa tykätä jo treenaamisesta?

Paljolti ollaan vaan lenkkeilty ja nautittu olostamme. Elokuun loppu puolella Vaakkoissa taas lenkillä ja otettiin esineet. Yksi suikale 4 esineellä. Urho ensimmäisenä ja poika oli ihan liekeissä. Ruokakuppi jätettiin odottelemaan kauemmas. Urholla haetutin 3 esinettä ja hienosti teki töitä ja yhtä innokkkaasti lähti aina takaisin ruutuun. Ilo oli suuri, kun viimein kuuli vapautuksen ruualle. Hieno jätkä! Iitu sai hakea kaikki 4 esinettä ja innokkaasti mummo tekikin taas töitä. Aika helposti nousi esineet, taka esineen kanssa sai tehdä vähän enemmän töitä.

Seuraavalla viikolla käytiin kimppalenkin jälkeen tekemässä pellolle jäljet. Urholle talloin 2 jälkeä molemmat reilu 100 askelta ja kulmat vastakkaisiin suuntiin. Molemmissa 2 keppiä. Urho oli hyvin innokas ja jäljesti nenä alhaalla, kepitkin ilmaisi varmasti. Hyvää työtä pojalta.

Viimeisellä elokuun viikolla alkoi Urhon silmä punoittamaan yhtäkkiä. Rapsutteluakin oli taas ilmennyt ja rokotuksetki menossa voimasta. Hyvällä tuurilla päästiin Leena Saijonmaa-Koulumiehelle. Silmään tipat tulehdukseen, haavoja ei onneksi löytynyt. Iho oli taas ärtynyt ja tulehtuneita karvatuppeja löytyi sieltä täältä, kainaloa oli rapsuteltu myös auki. Korvat kunnossa ja muutenkin poika oikein iloinen. Ihon hoitoon pesuja sekä kortisoonisuihketta. Jos vaivat vielä uusii pitää miettiä aletaanko testamaan allergioiden varalta. Jostain syystä Urho on nyt herkkä reagoimaan. Onneksi hoitotoimenpiteet auttoivat nopeasti ja nyt näyttää taas paremmalta. Mevetissä punasilmäinen poika, hauskaa oli kaikesta huolimatta. Varsinkin kun ihana eläinlääkäri syötteli Urhoa nameilla.

Kesäloma muistoja

Heinäkuu on lomakuu

Loma alkoi ja sen seurauksena ollaan lenkkeilty paljon. Pirttimäki uutena valloituksena. Hyvät tiet ja hienot maisemat. Geokätköjä ollaan myös haeskeltu kovasti ja Iitu on ihan pro tarkentamaan kätköjen paikat. Mummo nauttii, kun vähänkin saa tehdä jotain.

Heinäkuun aikana ollaan 2 kertaa vierailtu Anitan luona ja siellä otettu esineitä ja jälkeä. Urholle on tainnut vähäinen treenimäärä olla hyvästä ja esineiden hakemiseen on tullut uutta vauhtia. Asiaa ehkä auttaa myös se, että iso ruokapalkka odottaa kunhan on tuonut halutun määrän esineitä. Iitulta esineiden etsiminen on sujunut hienosti, niin kuin aina.

Pellollakin ollaan käyty ja keppitreeniä tehty. Eli spesiaali palkkaa vain kepeiltä ja johan kepit ilmaistaan. Iitu on saanut tyytyä Urhon jämiin, mutta onnessaan ajaa jo kertaalleen ajettuja jälkiä. Mummo on siihenkin vähään tyytyväinen mitä pääsee tekemään.

Janoja on Urhon kanssa otettu muutamaan kertaan. Takajälkiä on nostellut jonkin verran, joten se täytyy huomioida seuraavissa treeneissä. Etenee kuitenkin janalla suoraan ja innokkaasti ja korjaa, jos pidätetään.

Tottista ollaan otettu myös. Olen päätynyt siihen, että Urho saa vain loppupalkan tottiksessa ja sitä varten on pysyttävä paikkamakuussa sekä tehtävä liikkeet. Tämä myös tuntuisi toimivan, ainakin toistaiseksi. Tuo ruokapalkka motivoi ja kiihdyttää herraa ja auttaa jaksamaan paremmin kaavion läpi. Ollaan tehty eripituisia kaavioita ja välillä on ollut noudot ja hypyt mukana. Jäävätkin ovat toimineet nyt, vaikka välillä ei tiennyt mitä liikettä pitäisi tehdä milloinkin. Kivasti on mennyt pääsäntöisesti tottis kokonaisuudessaan. Paikkamakuissakin on nyt pysytty, tosin paalu ja liina on ollut vielä varmistamassa asian. Ei tosin ole yrittänytkään nousta kesken kaiken.

Puolenkuun paikkeilla käytiin vaihteeksi Urhon kanssa eläinlääkärissä. Urho oli rapsutellut itseään aika paljon ja lopulta tuli ihottumaa. Ihosta otettiin näytteet ja näytteissä oli jonkun verran kokkibakteereja, ei tulehdussoluja. Urholta löytyi kyljistä ja mahasta pieniä punoittavia ja kuivia karstottuneita alueita ja sieltä täältä finnin kaltaisia näppyjä. Diagnoosi follikuliitti. Hoitona pesu erikoisshampoolla joka toinen päivä viikon ajan ja allerdem-spot valmiste kutiseville ihoalueille. Rasvahappolisän antamista jatketaan suun kautta. Onneksi pesut ja muut näyttävät auttaneen ja turha rapsuttelu on loppunut ja iho rauhoittunut. Olen lisännyt Urhon ruokaan nyt possua ja nautaa, rasvaista mallia, josko niistä olisi apua. Koko ajan on mennyt Nutrolinin iho ja turkki sekä biotiini ja ade-liuos.

Riku Mali sai uuden kaverin Armi Malista ja heinäkuu onkin lenkkeilty paljon kimpassa, jotta Iitukin tulokkaan hyväksyy. Mitään ongelmia ei ole ollut. Iitu on ottanut Armin tosi hyvin vastaan, pennuthan Iitu on kyllä yleensä hyvin sietänytkin. Armi täydentää hienosti meidän pikku laumaa ja ihana reipas kakara. Uskomattoman hyvin on painellut lenkeillä mukana ja välillä unohtaa olevansa vielä kovin pieni.

Toukokuu ja kesäkuu

Iitu sai kesän kunniaksi lyhyen turkin. Saapahan rauhassa uida ja rypeä missä haluaa. Pohjavillaa oli taas niin runsaasti, että koira oli käytävä joka uinti reissun jälkeen kammalla läpi. Turkki ei muuten kuivunut.

Iitun kasvaimista saatiin tulokset, jotka olivat periaatteessa positiivisia. Niskan patti oli adneksaalinen hamartooma eli ihon rakenteiden, karvatuppien ja talirauhasten liikakasvu ja kehityshäiriö. Jalan patti oli apokriininen kystomatoosi eli ihon kehitys- tai toiminnallinen häiriö. Kummankaan tapaiset muutokset eivät yleensä uusiudu paikallisesti. Toivotaan näin. Iitu on ollut oikein hyvin voiva ja energinen. Eipä sitä kukaan uskoisi kymmenvuotiaaksi.

Urhon korvia hoideltiin toukokuu ja kesäkuun alussa käytiin vielä kerran tarkastuksessa. Korvat muuten ok, huuhtelua jatketaan vielä satunnaisesti. Korvalehdessä oleva haavauma ei ole vieläkään parantunut ja siihen määrättiin Protopic kuuri.

Toukokuussa treenailtiin Urhon kanssa pellolla ja keskityttiin keppien ilmaisemiseen. Sen kanssa on nyt ollut ongelmia. Tein muutaman 100 askeleen jäljen, joilla palkkaa tuli vain lopussa olevilta kepeiltä. Sitten jälki, jossa useampi keppi ja palkkaa vain kepeiltä. Kepeillä kehun kovasti ja palkkaan rauhassa useampaan kertaa, kepin viereen sen ollessa Urhon edessä.

Muutamia metsäjälkiä on myös ajettu sekä otettu tottista. Jäljestäminen muuten ok ja kepitkin jo tärkeämpiä. Tottiksessa keskitytty vietin pitoon. Otettu myös hyppynoudot ja helposti menee esteet. Paikkamakuu tökkii edelleen, ei vaan herra viitsisi siellä makoilla.

10.5 Hiljais eloa

Hiljais eloa vietelty ja treenailutkin jääneet vähäisiksi. Iitu on parannellut leikkaushaavojaan ja nyt näyttäisi niskakin parantuneen. Niska alkoi jossain vaiheessa kutista ja Iitu onnistui sen raapia vähän auki yön aikana. Urho on parannellut korvatulehdusta. Edelleen vähän tulee vaikkua, joka ei ole tyypillistä ja silmätkin punottaa ja rähmii silloin tällöin. Ensi viikolla mennään Mevettiin näyttäytymään, josko keksisivät mikä vaivaa. Paljon ollaan lenkkeilty ja olen itse löytänyt geokätköilyn hauskuuden. Tämän myötä on tullut tutustuttua ihan uusiin paikkoihin.

Vihdoin äitienpäivänä sain flunssasta huolimatta tallottua koirille jäljet pellolle. Urhon jälki oli 300 askelta, yhdellä kulmalla, 5 esineellä ja hyvin namitettu. Vanheni 40min ja sää oli hieno, pieni tuulenvire puhalsi. Urho ajoi jäljen hyvin ja tarkasti, kulmassa pieni tarkastus vasemmalle ja sitten hieno käännös oikealle. Esineet sitten taas tuottivat ongelmia, ei kiinnostanut niiden ilmaisu. Sama ongelmahan oli syksyllä, joten tähän täytyy nyt keksiä jotain. Mutta mkotivaatiota oli ja nenä pysyi alhaalla, se on hienoa se.

Iitun jälki oli 270 askeleen suora, 5 esineellä ja hyvin namitettu. Neiti aloitti jäljen hiukan hutiloiden, mutta paransi selkeästi puolen välin jälkeen ja loppu menikin hyvin tarkasti. Esineet Iitu ilmaisi kaikki, tosin vinoon. Eiköhän se jälkikausikin tästä taas lähde etenemään.

Maaliskuu vko 10-12

Kevät lähestyy ja siirryttiin jo maaliskuun puolelle. Tiistai tottikset jatkuu ja Suskillakin ollaan käyty. Reissu oli vähän erilainen, kun matkattiin samalla autolla Anskin ja Rikun kanssa. Pojat tuli hienosti toimeen samassa tilassa. Olipahan taas herättävä käynti. Ruoka palkka on hyvä joo, mutta jollain tavoin Urholle pitäisi saada merkattua milloin se tekee väärin. Huutamisesta tai nypyttämisestä ei herra välitä mitään, joten uutta on kokeiltava. Suski luetteli vaihtoehtoja, joista sitten päädyin kokeilemaan Urhon "tönäisyä", höh sanaa ja karkuun juoksemaan lähtemistä. Kokeiltiin tätä kerran ja näytti ainakin toimivan hyvin. Katsotaan vaan kuinka kauan...

Viikonloppuna tehtiin esineitä, tottista ja janoja. Janat oli tosi haastavat kovan tuulen takia ja Urho sai tehdä kovasti töitä selvitäkseen niistä. Mutta yritystä riitti, eikä poika antanut periksi. Tottiksessa jatkettiin uudella virheen merkkaamisella ja toimi edelleen. 

Maanantaina aloitettiin Urhon kanssa hajuerottelukurssi Niina Siljanderin vetämänä. Vaikuttaa tosi kivalta ja mielenkiintoiselta. Urhokin on oikein innokas oppija. Meillä on tarkoitus keskittyä id jälkeen tämän kurssin aikana ja sen jälkeen psytytään itsekin opettamaan perus hajuerottelua eri hajuilla. Ekalla kerralla harjoiteltiin erottelukepin käyttöä, hajunottoa ja rauhoittumista. Urho on aika innokas kepin kanssa ja tarjoaa hyvin haluttua toimintaa. Hajunotossa nenä pysyy jo aika kauan purkissa. Vaikeinta oli rauhoittuminen ruokien vieressä, mutta kyllä sekin onnistui.

Toisella hajukurssi kerralla aloitettiin erottelukepillä sammuttaminen, hajunoton ajan pidentäminen ja ilmaisu. Ja näitä pitäisi kotonakin harjoitella. Ilmaisuksi otettiin maahanmeno, se kun on jäljellä kätevä. Tosi mukavaa on opetella ihan uutta asiaa, josta Urhokin tykkää.

Uimassa käymistä ollaan jatkettu ja Urhon kanssa ollaan nyt edetty niin, että viime kerralla uitiin koko aika ilman pelastusliivejä. Nyt Urho menee altaaseen lelulla vedättämällä jo vapaaehtoisesti. Säännöllisyys tekee siis hyvää.

20.3 oli Iitulla pattien poisto päivä. Itse leikkaus meni hyvin, mutta mummo oli aika kipeä illan ja seuraavan aamun. Krapulan hälvettyä oli mummo entisensä. Eipä taida olla kummoisiakaan kipuja enää onneksi. Tikkien poisto parin viikon päästä ja samoihin aikoihin pitäisi tulla patologilta vastaus pattien laadusta.

Helmikuu jatkuu...

Tiistain tottistelut on jatkuneet Urhon kanssa talven läpi ja aika kivasti on uudet jutut lähteneet toimimaan. Poikaan on saatu eloa ruualla ja toivottavasti myös pitkäkestoisuutta ajan kanssa. Ainakin liikkeet on nopeutuneet ja Urholla on oikein into päästä hommiin.

Esineitä ollaan otettu viikonloppuisin. Iitu on tehnyt hommia omalla innokkaalla tavallaan ja esineet nousee varmasti. Iitu kyllä ottaa joka treenistä ilon irti. Urhon kanssa käytetään isompaa ruokapalkkaa esineilläkin hyväksi ja toimii ihan hyvin, kunhan saadaan vielä parempaa hallintaa ja malttia.

Perjantaisin ollaan alettu taas käydä uimassa Hyvinkäällä. Iitu menee altaaseen lelun perässä ja Urho hihnassa vähän autettuna. Urholla edelleen pelastusliivit tukena uimisessa, vaikka tekniikka onkin hyvä. Täytyy miettiä, josko kokeiltaisiin Urhon kanssa uimista ilman liivejäkin.

Saatiin hankittua oma dobo pallo ja nyt ollaan reippaasti jumppailtu porukalla. Hauskaa hommaa.

Helmikuun lopulla käytiin Mevetissä Iitun kanssa näyttämässä Anu Saikku-Bäckströmille kolmea pattia. Varpaan välissä oleva patti oli rasvapatti ja saatiin tyhjennettyä. Niska ja akillesjänteen viereinen patti menee poistoon ja niistä otettiin ohutneula näytteet. Odotellaan siis mitä tästäkin seuraa...

28.2 avattiin jälkikausi ottamalla janat. Anski oli tallonut Urholle 2 janaa ja Urho oli oikein innoissaan näistä hommista. Se eteni janoilla hyvin, toisella otti takajäljen ja toisen nosti oikein. Jäljestyskin oli hyvää ja kepit nousi.

Helmikuu ja Dobo

Jotain uutta tekemistä on pitänyt agin tilalle keksiä. Oman kunnonkin kohottaminen tekisi hyvää, joten ajattelin mennä Urhon kanssa kokeilemaan Doboa. Pieniä ennakkoluuloja oli, ettei Urho hommasta innostuisi ollenkaan. Toisin kävi, Urho teki hommia innoissaan ja aktiivisesti.

Ensin aloitettiin lämmittelyllä ja koiraa piti pyörittää molempiin suuntiin. Sitten jalkojen välistä pujottelua ja ohjaajan ympäri kiertämistä. Seuraavaksi venytettiin niskaa ylös ja alaspäin, myös kyljet venytettiin ensin nenä kiinni peffaan ja toisella kierroksella takajalan varpaisiin. Viimeiseksi kumarrus venytys.

Tämän jälkeen päästiin kunnolla hommiin. Pallo otettiin omien jalkojen väliin ja koira houkuteltiin pallon päälle. Urho tarjosi tätä heti ja pomppasi pallon päälle. Ensin aikamoisten tärinöiden kanssa, mutta rauhoittui nopeasti. Ensin vaan seisoskeltiin pallon päällä, sitten tehtiin istu, maa, ylös liikkeitä. Pallon päällä myös kokeiltiin pyörimistä.

Seuraavaksi istuttiin itse pallon päälle ja kierrätettiin koiraa pallon ympäri ja joka kerta piti nostaa jalka ylös ja koiran piti hypätä sen yli. Tämä tehtiin molempiin suuntiin. Sitten selälleen maahan makaamaan ja jalat ylös pallon päälle. Koira hyppyytettiin vatsan yli ja sitten piti tehdä vatsarutistus ja koiran ryömiä ali. Koira eteen maahan, punnerrusasentoon ja jalat pallon päälle. Punnerrus ja toisella kädellä koiran silitys ja sama toisin päin. Koira sai levätä hetken ja itse piti mennä punnerrusasentoon pallon päälle, selkä suorana piti jalkoja tuoda vatsan alle koukkuun. Koiran lepotauko jatkui ja itse tehtiin vatsoja selällään maassa maaten ja palloa kuljettaen ensin käsillä pään yli, ylös, pallo siirtyy jalkaterien väliin ja jalat käy maassa.

Me päästiin kokeilemaan myös tasapainotyynyä. Koiran piti laittaa joko etu- tai takatassut tyynylle ja siinä olla jonkin aikaa. Jos tämä onnistui hyvin voi koiraa pyörittää tyynyä ympäri niin, että etu- tai takajalat pysyivät tyynyllä. Kokeiltiin myös pieniä puoliympyrätyynyjä. Niille jalkojen asettelu olikin jo hankalampaa. Omistajakin kokeilivat Dobolla tasapainoilua ensin istuen ja sitten polvillaan pallon päällä. Ei ollut ihan helppoa ja antoi hyvän kuvan miten koirat saa tehdä töitä pysyäkseen pallolla.

Viereinen koirakko pyöritti palloa myös koiran ollessa etujaloillaan pallon päällä. Lopuksi vielä samat venyttelyt. Olipas hauskaa ja erilaista. Tätä kun pääsisi kunnolla harrastamaan, tekisi molemmille hyvää. Täytyy harkita oman pallon hankkimista.

Tammikuu

Tammikuu tuli ja meni. Urhon kanssa ollaan säännöllisesti tottisteltu tiistaisin. Nyt on purkkimenetelmällä motivaatio ollut korkealla. Ollaan harjoiteltu sivulle tuloja eri kulmista. Vaikein on, kun purkki jää selän taakse. Silloin Urho tarjoaa sivulle tuloa minun oikealle puolelle nenä väärään suuntaan. Kyllähän se pikku hiljaa alkoi pystyä kääntämään selkänsä purkille, kun huomasi ettei palkalle muuten pääse. Jäävät ovat vaihteeksi menneet oikein ja olleet nopeatkin. Paikkamakuuta on tehty purkki Urhon takana ja rauhakseen on nyt makoillut.

Suskin opeissakin käytiin ja samalla purkkiteemalla jatkettiin. Tehtiin seuraamista eri häiriöissä ja aika kivasti toimi. Toki välillä kontaktista jouduin huomauttamaan, mutta pääsääntöisesti hyvin seurasi. Oma kehuminen nostatti Urhoa mukavasti ja sitä pitäisi muistaa käyttää hyväksi ja oikeaa äänen painoa.

Uutena hommana innostuttiin hajuerottelusta ja sitä ollaan nyt kotosalla treenailtu. Ensin opeteltiin nenän työntäminen purkkiin ja kun siinä saatiin pidennettyä aikaa, lisäsin ekan hajun purkkiin, joka meillä on raha. Nyt on sitten yritetty opettaa hajun ja vihjesanan yhdistämistä. Iloinen yllätys on ollut se, että Urho on aivan innoissaan mukana hommissa. Silti se tekee hommat rauhassa ja täsmällisesti. Kun taas Iitu kerkää tarjota sataa asiaa ja kaata purkin tai nostaa sen hampailla tai jotain muuta mitä ei pitäisi tehdä.

Esineitä ollaan myös käyty etsimässä. Iitu on saanut hakea kaikki esineet, sitä kun niin rakastaa. Urhoa on vähän härnätty ja se on ollut seuraamassa toisten suorituksia ja lopuksi saanut hakea yhden tai kaksi esinettä. Motivaatio ja vauhti onkin pysynyt nyt hyvänä, vaikka on välillä joutunut tekemään enemmänkin hommia.

Vuosi vaihtui...

Vuosi vaihtui taas. Aamusta kävin koirien kanssa 15km lenkin ja tottisteltiin/tempuiltiin, jotta illan jaksaisivat olla rauhassa paukutteluista huolimatta. Meillä olikin jatkuvaa ampumista klo 18 puoleen yöhön. Urho ei paukuista välittänyt, vaikka pihalla käydessä itse säikähtelinkin paukkuja. Iitun piti ulkona ollessa pöhistä isommille paukuille, sisällä oli rauhakseen. Reagoi vain joihinkin suurempiin pamauksiin, mutta meillä soikin musiikki koko illan peittääkseen paukuttelua.

Sitten onkin aika kertailla viime vuoden tapahtumia sekä miettiä uusia tavoitteita tulevalle kaudelle.

Iitun tavoitteet vuodelle 2014: Jatketaan treenailua ja mummon virikkeellistämistä. Tokoa vähän totisemmin ja muuta sitten vaan mielenvirkistykseksi. Uusia temppuja pitäisi keksiä aivojumpaksi Iitulle. Viime vuonna aloitettiinkin "pallopaimennus" omin opein ja sitä jatketaan ainakin. Tokossa vielä haaveena kisaaminen, jos vaan saadaan lääkitys tauolle jossain vaiheessa. Terveenä pysytään toivottavasti.

Eipä tullut enää kisattua Iitun kanssa. Kuntoa on ylläpidetty lenkkeillen ja paljon on Iitua virikkeellistetty tempuilla. Tottista ja esineitä lähinnä otettu ja kesällä uitiin paljon. Iitulla ollut koko vuoden käytössä lääkitys virtsankarkailuun ja on toiminut hyvin. Tosin ihan alku vuodesta oli sisälle pissailua ja neitiä tutkittiin YES:ssä. Mitään ei löytynyt ja kokeiltiin jopa erikoisruokavaliota allergioiden pois sulkemiseksi. Vaikuttaa siis siltä, ettei lääkitystä voi jättää pois.

Iitun tavoitteet vuodelle 2015: Toivottavasti neiti pysyy terveenä ja lääkitys puree virtsan karkailuun. Virikkeitä ja nautinnollisia eläkepäivä Iitulle. Sopivasti tekemistä ja sopivasti lepoa. Pitkiä lenkkejä ja kunnon ylläpitämistä.

Urhon tavoitteet vuodelle 2014: Jälkikisoihin pääseminen on se ykkösjuttu. Heti keväällä yritetään, jos terveenä pysytään ja treenit menee suunnitelmien mukaan. Agissa olisi mölleily mukavaa ja jos saataisiin kepit varmemmiksi voitaisiin startata ihan virallisestikin. Tokon avoin pidetään mielessä, kaukoja pitäisi alkaa harjoitella ihan tosissaan. Jos ei muuta niin ainakin treenaillaan ahkerasti ja pidetään hauskaa.

Jälkikisoissa käytiin Urhon kanssa. Ensimmäisistä kisoista ei tulosta, toisista JK1. Tottis ei ollut ihan sitä mitä haettiin, mutta tulos saatiin. Agissa mölleiltiin ja päästiin ihan virallisiin kisoihinkin. Aikaiseksi saatiin yksi LUVA. Toko on ollut mielessä, mutta mitään en sen eteen saanut tehtyä. Treenattiin tosiaan ja pidettiin hauskaakin. Yksi hieno kokemus oli agirotu Janakkalassa, jossa osallistuttiin epäviralliseen luokkaan muiden Capricole koirien kanssa. Meidän joukkueen sijoitus oli 2/16 ja päästiin oikein palkintopallillekin.

Urhon tavoitteet vuodelle 2015: Jälkikisat on edelleen mielessä. Jos saadaan tottis hyvälle mallille ja suoritukseen kestoa korkataan 2-luokka. Tokoa pitäisi myös alkaa treenailla uusilla säännöillä. Paikkamakuu pitää saada varmaksi, että kisaamaan mennään. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin lopettamaan agin. Urhon selkä on ollut koko ajan jumissa ja epäilen, ettei se kestä agitreenien ja kisojen määrää. Mielummin pari kivutonta lisävuotta kuin rikottu koira. Jotain uutta pitää keksiä, ehkä rallytokoa tai jotain tarkempaa hajutreenailua. Iloista yhdessä tekemistä joka tapauksessa.