Vko 49 Eläinlääkäriä ja lumijälkeä

Maanantaina ajeltiin Iitun kanssa Veikkolaan Anidenttiin hammastarkastukseen. Iitun hampaathan ovat todella kuluneet. Yleistarkastuksessa neiti todettiin hyvinvoivaksi ja eläinlääkäri kehui Iitua hyvin lihaksikkaaksi. Hampaiden totesi olevan kuluneet palloleikkien takia ja pari lohjennuttakin hammasta näkyi. Labrat otetiin ja niissä ei mitään häikkää. Reilun viikon päästä sitten itse operaatioon eli hampaat röntgenkuvataan ja niille tehdään mitä tarve vaatii.

Ensimmäistä kertaa päästiin kunnolla treenaamaan perjantaina. Tallottiin silloin koirille jäljet ja otettiin esineitä. Tallottiin itse omille koirillemme jäljet. Urhon jälki oli n. 450m siellä oli 2 keppiä, 2 kulmaa, 3 piikkiä, paluuperä ja nameja siellä täällä. Alun perin tarkoituksena oli tehdä myös harhat, mutta ihmisiä alkoi tulla niin paljon alueelle ja jäljet oli muutenkin haastavat, joten jätettiin harhat tekemättä. Urhon jälki vanheni reilun tunnin, lunta sateli hiljakseen ja sitä oli jo maassa, kun aloitettiin jälkien tallaus. Jana oli 20m. Urho eteni janalla suoraan, mutta saisi edetä innokkaammin. Nosti takajäljen, mutta kääntyi ja itse jäljestys oli taas aika kivanoloista. Aluksi hiukan turhan reipasta, mutta sitten asettui ja hoiti homman hyvin. Ekalla kepillä pieniä vaikeuksia, mutta keppi olikin peittynyt lumeen. Ilmaisi sen, kun vaadin ottamaan jäljen tarkemmin. Paluuperällä Urho otti suoraan tuoreen jäljen, ei käynyt ollenkaan tarkastamassa itse paluuperää. Kulmat ja piikit meni suht ok. Osalla piikeistä olisi saanut olla tarkempi. Intoa kuitenkin pojasta löytyy ja se on hyvä se.

Esineet otettiin puoliksi pellolla ja puoliksi metsässä. Tämä ei koiria hämännyt millään tavalla. Urho toi 4 esinettä ja Iitu kaikki 6. Hyvin tekivät töitä ja hoitivat meidän jekut eli esineiden piilotukset ym.

Lauantaina tottisteltiin koululla. Urhon kanssa seuraamista, jättävät, luoksetulo, nouto, hyppynouto ja eteenmenon maahanmenoa. Vire oli hyvä ja poika teki töitä iloisesti. Iitun kanssa lähinnä humputeltiin, koska neiti kävi ihan hirveillä kierroksilla purkamisesta huolimatta. Seuraamisesta ei tullut mitään, poikitti ja edisti. Otettiin sitten vaan jättävät ja ruutua. Nyt hakee katseellaan vihje sanasta ruudun ja pinkoo sinne täysiä. Noudossa piti ekalla lähetyksellä haukahtaa, joten käskin takaisin. Toisella malttoi olla hiljaa. Neiti pääsi vielä pallottelemaan isolla kovalla pallolla, jota oli hauska pyöritellä pitkin kenttää. Pikkasen ärsytti, kun ei palloa voinut purra.

Sunnuntaina ajeltiin Suskin oppeihin Lohjalle. Olin hyvissä ajoin paikalla, joten kerkesin Iitun kanssa ottaa vähän tottista. Seuraaminen meni paremmin, ei ollut niin kiihtynyt kuin eilen. Jättävät ok, kaukot ok pallopalkka takana ja eteenmeno hyvä. Urhon kanssa olikin sitten hauskaa Suskilla. Poitsu ei ollut ihan parhaimmillaan ja aiheutti omistajalleen harmaita hiuksia. Seuraamisessa taas pientä edistämistä ja aukeamista. Namit siirrettiin takataskuun ja yritettiin tehdä nopeita lähtöjä ja pysäytyksiä, mutta kenttä oli sen verran liukas etteivät ne onnistuneet. Hinkattiin sitten auraamattomalla alueella seuraamista ja aina, jos Urho meni liian eteen seuraamisessa käskytin uudestaan ja jos ei toiminut siirsin sitä nätisti käsilläni taaemmas ja sitten kehuminen. Johan alkoi poika liikuttamaan takamustaan. Nypyttämiseenhän Urho ei reagoi mitenkään, mutta tämä tuntuisi nyt toimivan. Ja jatkossa minun pitää olla tarkempi minkä kohdan hyväksyn seuraamisessa ja perusasennossa. Monta kertaa Urho oli ihan sillä hilkulla oliko liian edessä. Lapa siis jatkossa polven kohdalla. Näytettiin sitten noutoa, joka meni myös pipariksi. Ensimmäisellä jäi turhan kauas, vaikuttiko liukas kenttä? Toisella yrittämällä otti kapulan päästä kiinni, mitä ei tee koskaan. Kolmannella kerralla ei sitten saanut jarrutettua ja tuli vähän vinoon eteen, mutta lähelle kuitenkin. Pitääpäs taas itse olla tarkkana tottiksessa ja hyväksyä vain se mitä todella halutaan.