Maanantaina käytiin taas Iitun ja Urhon kanssa juoksemassa Salmessa 10km lenkki. Molemmat koirat oli valjaissa ja vetovyössä kiinni. Enpä oikein saanut vetoa nytkään aikaan, mutta mukavempi itse juosta kun kädet on vapaana. Juokseminenkin luonnistui taas paremmin.
Lauantaina ajeltiin Salmeen treenailemaan metsäjälkeä. Ilma oli mukavan leppoisa, ei satanut vain pieni tuulenvire kävi välillä. Ensin talloin Iitulle vajaan 1km mittaisen jäljen pallolla, 5 purkilla ja 8 kepillä. Kulmia ja piikkejä oli jäljellä ja muutamia mukavia jekkuja. Jana ensinnäkin oli aika jyrkkään ylämäkeen, jäljellä ylitin useamman puun rungon ja pahan risukon, matkalla oli jyrkän mäen lasku, tien ylitys X 2, pitkä suora, polkuja pitkin menoa ja niiltä poistumisia. Jälki vanheni 3h ja sen ajamiseen meni n. 30 min.
Janalla Iitu eteni mukavasti raahaten minua perässä. Nousu oli aika raskas, enkä ihan meinannut pysyä perässä. Iitu merkkasi hyvin jäljen, mutta otti ensin takajäljen. Kun ei päässyt eteenpäin kääntyi ja alkoi jäljestää tarkasti. Iitu suoritti hienosti kaikki jäynät mitä olin sille keksinyt ja muutenkin jäljestys oli motivoitunutta ja innostunutta. Pääasiassa kepit ja purkit nousi hyvin, molempia jäi yhdet metsään. Pitkä suora ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa ja tien ylitykset menivät kivasti. Eikä neitiä häirinnyt, vaikka joutuikin omistajaansa odottelemaan pariin otteeseen. Maasto oli todella vaihtelevaa ja haastavaa nousuineen ja laskuineen. Oikein kiva jälki Iitulta.
Urho pääsi myös metsäjäljelle. Toiselle tällä kaudella ja ensimmäinen menikin kesällä Kalajoella pipariksi, tosin omistajan takia. En siis kesällä kestänyt sitä hyttys ja paarma määrää mikä häiriköi jäljen ajoa, enkä kyennyt keskittyä itse jäljestämiseen. Omat odotukset tämän päivän jäljelle ei siis olleet kovin korkealla. Talloin Urholle 320m jäljen, 5 purkilla ja 5 kepillä. Kulmia oli 4 ja nameja siellä täällä muutamia. Jälki vanheni puolisentuntia. Janalla käveltiin yhdessä jälkeä kohti ja Urhohan nosti sen. Tosin alku jäljestys oli vähän ihmettelyä, mutta toisen purkin jälkeen poika selkeäsi hiffasi, että metsässähän voi myös jäljestää. Urho jäljestikin oikein kivasti, eikä sitä häirinnyt maaston vaihtelut tai pienten puiden ylitykset ym. Nameja söi ja nosti kaikki purkit ja kepit. Tästä on hyvä jatkaa Urhon kanssa metsäjälkien ajamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti