Tiistaina lähdettiin Iitun ja Urhon kanssa Salmeen. Itsellä oli jotenkin hyvä fiilis ja ajattelin pitkästä aikaa koittaa miltä juokseminen tuntuu. No, eihän se helppoa ollut ja vauhti oli mitä oli, mutta juostiin Tapion taival, josta matkaa tulee 10km. Koirille ei lenkki nyt kovin haastava ollut, mutta tyytyväisiä olivat loppu illan.
Torstaina agitreeneissä oli omatoimi harjoitteluvuoro. Tehtiin Urhon kanssa pieniä radan pätkiä erilaisilla ohjauksilla ja aika mukavasti meni. Paljon aikaa käytettiin A:lla ja puomilla kontakteja harjoitellen. Puomilla tarvitsi siivekkeen sivulle, muuten peffa tippui alas. Aika kivasti alkoi pysyä kontakteilla. Keinua otettiin myös niin, että treenikaveri jarrutteli alastuloa.
Perjantaina Iitu ja Elias pääsivät Carita käsiteltäviksi. Iitu antoi käsitellä itseään paremmin kuin muutamalla aikaisemmalla kerralla, makoili nätisti ja silmät meinasivat mennä välillä kiinni. Paremmassa kunnossakin neiti oli, eikä lantion paikkeilla ollut niin pahoja jumeja kuin viimeksi. Carita sai myös pyöriteltyä lonkkia, mitä Iitu ei viimeksi sallinut. Lavat sitten taas olivat jumissa ja tähän syy löytyy Iitun innokkaasta hyppimisestä. Nyt pitäisikin alkaa venyttelemään niin lonkkia kuin lapoja, että pysyisivät paremmassa kunnossa. Itsenäisesti Iitu kyllä venyttelee etupäätä, mutta takapäätä ei kauheammin. Eliakselta löytyi lantiosta kunnon kipukohta ja sen käsitteleminen oikein itketti, mutta herrakin tarjosi nätisti molemmat kyljet käsiteltäviksi maaten. Eliakselle myös takapään venytykset ohjelmistoon. Täytyy kyllä sanoa, että Elias oli heti seuraavana päivänä paljon paremman oloinen ja reippaampi mitä on ollut. Käsittelystä oli siis oikeasti apua papparaisen vointiin.
Lauantaina käytiin taas vähän juoksemassa, kun omat reidet viimein palautuivat tiistain rääkistä. Vauhti oli reippaampaa, mutta matka huomattavasti lyhyempi. Iitulle kun tekisi hyvää reippaat ravilenkit, että saisi ravata kunnon pitkällä askeleella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti