Luukissa jälkeä treenailemassa. Talloin Iitulle pellolle 420 askeleen namittoman jäljen, 6 esineellä, 3 kulmalla ja 3 piikillä. Ilma oli lämmin ja tuuli puhalteli. Jälki sai vanheta vajaan tunnin, kun talloin jäljen Urholle ja ajoin sen ensin.
Urhon jälki oli 520 askelta pitkä, nameja joka 3. tai 5. askeleella ja yksi pitempi namiton kohta. Jäljellä oli 5 kulmaa ja 5 esinettä. Urho ajoi jälkeä nenä alhaalla ja hyvällä vauhdilla. Pari kertaa nenä ajautui jäljeltä pois ja hätä iski lisäten vauhtia hetkeksi, tällöin yritin pysähtyä. Esineet Urho ilmaisi hyvin suoraan, kulmat paranivat toinen toisensa jälkeen. Parilla ensimmäisellä Urho ylitti kulman pään mitalla ja pienellä nypytyksellä palasi heti takaisin päin etsien jäljen. Esineiltä lähdöt paranivat ja Urho malttoi odotella paremmin lupaa jatkaa jäljestämistä kuin viimeksi.
Iitu ajoi jälkensä vauhdilla, sitä sai todella pidätellä. Tämä tietty lisäsi vähän huolimattomuutta, nenä pysyi kuitenkin suht hyvin alhaalla. Olisi ollut fiksua laittaa edes jokunen nami jäljelle, josko se oli vähän hidastanut vauhtia? Tokihan neiti on kovin innokas päästessään hommiin tauon jälkeen. Esineet nousi varmasti, mutta ne ilmaistiin vinoon. Korjasin kyllä neidin suorempaan joka kerta. Kulmat ja piikit menivät osa tarkasti ja osa vähemmän tarkasti. Jäljellä kuitenkin pysyttiin. Kovin oli tyytyväinen neiti, kun pääsi hommiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti