perjantai 19. heinäkuuta 2013

Vko 27 ja loma

Kesäloma alkoi ja sen kunniaksi päästiin tiistaina Tuusulaan päiväsaikaan tottistelemaan. Häiriötä oli runsaasti usemman koirakon voimin. Urhon kanssa hinkkailtiin tottista ja ihan mukavasti liikkeet onnistui. Iitun kanssa otettiin tokoliikkeitä. Urho pääsi lopuksi kimppapaikkamakuuseen ja se meni hyvin.
 
Tiistai aamuna Vaakkoissa jäljestämässä. A talloi Urholle 650m jäljen, keppejä oli 8 ja kaikki nousi hienosti. Janankin Urho otti hyvin, itse jäljestäminen oli hienoa ja Urho oli tosi innokas. Olisi vielä jatkanut hommia, jos vaan jälki olisi jatkunut. Jälki vanheni reilun tunnin.
 
 
Itse talloin Iitulle 730m jäljen, joka vanheni 2h. Jäljellä oli 8 keppiä ja pallo. Iitulta taas normaalia jäljestämistään. Tarkempikin saisi olla, mutta hyvin suoriutuu jäljestä. Itselleni se on vaan paljon vaikea lukuisempi kuin Urho.
 
 
Torstaina tehtiin esineitä ja janatreeniä. A talloi Urholle 4 janaa ja Iitulle 2 pitkää janaa. Urhon janoilla annoi sen jo mennä edellä ja hyvin eteni suoraan ja reagoi jälkiin. Iitun janat oli ainakin sen 50m ja suolla, jossa tuoksui suopursu voimakkaasti. Ja neitihän hoiti janat hienosti ja eteni niillä suoraan. Ensimmäisellä taisi nostaa takajäljen, mutta toisella oli suunta jo oikea. Tallottiin vielä 2 esine suikaletta 3 esineellä. Molemmat koirat toimivat tänään kuin unelmat. Pysyivät hyvin alueella ja esineet nousivat yksi kerrallaan. Nenä toimi hienosti molemmilla.
 
Perjantaina Talissa tottistelemassa. Iitu ensin hommiin. Pk hommia, ampumiseen reagoi vähän pomppaamalla, mutta sen jälkee seuraaminen olikin poikittamista ja edistämistä. Jättävät meni ok, luoksetulossa taisi siirtyä raviin ennen eteentuloa. Nouto ja hypyt hienot, eteenmeno ok pallolle. Paikkamakuussa piti hiukan piipitellä ampumisen aikana, mutta sitten rauhoittui.
 
Poikien kanssa tehtiin yhtä aikaa tottista joka osoittautuikin haasteelliseksi molemmille. Urho suoritti ensin liikkeitä ja motivaatio oli oikein mukava. Ampumiseen ei reagointia. Seuraaminen hyvää, jättävissä taisi seisominen tuottaa hankaluuksia. Vaikein asia oli A, jota otin kapulan kanssa. Jostain syystä Urho veti liinat kiinni, eikä enää suostunut menemään sitä. Omistajalla tietty keitti ja yritin siinä hengitellä vaan syvään. Onneksi A tuli ja pelasti tilanteen käskemällä ottaa matalemmalla A:lla ja saatiin alle sentään onnistunut suoritus. Loppuun vielä eteenmeno, jossa vauhti alkoi vähän hiljetä loppua kohti. Paikkamakuussa Urho lähti kerran, mutta pysyi paikoillaan kun herra palautettiin takaisin paikoilleen.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti