Vko 39 Arki alkaa sujumaan...

Arki alkaa sujumaan ilman Iitua. Elo on nykyään helppoa ja rauhallista. Urho onneksi on piristynyt ja järjestää pientä aktiviteettiä omistajalleen. Jätkä riekkuu välillä ihan kunnolla ja kaipaa tekemistä.

Ollaan alettu taas treenailemaan vähän ahkerammin varsinkin jäljen osalta. Tiistaina käytiin lenkillä Halkolammella ja nostettiin 2 janaa. Urho oli hiukan pihalla jostain syystä ja eteneminen janoilla oli vaikeaa. Nenä veti jonnekin muualle kuin jäljelle päin. Jäljet saatiin viimein nostettua.Keskiviikkona käytiin Luukissa pelllolla jäljestämässä. Vauhtia tuntuu olevan ja kepit meinaa välillä unohtua, varsinkin jäljen alusta. Liikkeelle lähdöissä varastaa. Täytyykin itse skarpata ohjaamisen osalta. Perjantaina Lahnuksessa janatreeneissä. Nyt eteni janoilla hyvin, toisella otti takajäljen, mutta paremmin mukana hommissa. Lauantai aamuna pellolla taas. Samanlaista toimintaa kuin aikaisemmin vauhtia liikaa ja höseltämistä. Kepit nousee satunnaisesti.

14.9.2015 Urho 6-v.

Urho, Urpoliini täytti jo 6 vuotta. Aika kuluu nopeasti. Ihana poitsu, joka on päässyt "uuteen eloon" ainoana koiranamme. Toivottavasti saamme nauttia jääräpäisyydestäsi vielä monta vuotta <3.

Paljon Onnea Urho!

RIP Iitu 4.9.2015

Alku viikosta Iitu oli ehkä hiukan normaalia rauhallisempi ja kerran vinkaisi, kun kuivasin sen mahan alustaa lenkin jäljiltä. Torstaina käytiin vielä porukalla metsälenkillä ja etsimässä kätköjä. Esinesuikalekin tehtiin ja Iitu oli normaaliin tapaansa oikein taitava. Hiukan himmaili vauhdissa, näin jälkikäteen ajatellen. Illalla lepäili tyytyväisen oloisena.

Perjantai aamuna jouduttiin kääntymään lenkiltä takaisin, kun mummeli kulki perässä. Siinä vaiheessa tajusin, että jotain on vialla. Jouduin itse lähtemään töihin, mutta Anski pääsi viemään Iitun Mevettiin. Tutkimukset oli saatu tehtyä siinä vaiheessa, kun pääsin itse paikalle. Iitu oli niin onnellisen näköinen nähdessään minut. Eläinlääkäri kutsui meidät sisään ja kertoi, ettei mitään ole enää tehtävissä. Vatsaontelosta löytyi vuotava kasvain. Viimeisen palveluksen aika tuli. Järkytys oli kyllä suuri ajatellen, kuinka hyvä kuntoinen Iitu muuten oli ollut. Anskille olen ikuisesti kiitollinen, että Iitu sai viettää viimeiset hetket lempi-ihmisensä kanssa.

Onnellista oli se, että oltiin nautittu Iitun kanssa kesästä kunnolla tehden sitä mitä me rakastimme eli metsissä lenkkeillen, uiden, treenaten ja vielä hyvässä seurassa. Eikä Iitun tarvinnut kärsiä kivuista. Mummo lähti saappaat jalassa.

Kovin on meillä ollut hiljaista ja rauhallista Iitun lähdön jälkeen. Ikävä on lohduton, mutta onneksi meillä on hienot muistot. Toista samanlaista koiraa ei tule koskaan!

Elokuu

Elokuun alussa Vaakkoissa tallottiin pojille jäljet ja lähdettiin etsimään kätköjä. Anski talloi Urholle 400m jäljen 6 kepillä. Lenkki venyi reiluun 3 tuntiin eli jälki alkoi olla 4h vanha, kun se ajettiin. Lisäksi ilma oli lämmennyt kovasti ja marjastajia tuli jäljen suunnalta kun oltiin menossa sitä ajamaan. Janan nosto oli hätäinen ja sitä jouduttiin vähän etsimään, kovasti poika yritti jäljestää, mutta olosuhteet oli hankalat. Urho kuitenkin taisteli, eikä antanut periksi mikä olikin todella hienoa. 2 keppiä jäi metsään, mutta 4 nousi. Tämä on kyllä uusi piirre Urhossa, että periksi ei anneta. Ehkä poika alkaa tykätä jo treenaamisesta?

Paljolti ollaan vaan lenkkeilty ja nautittu olostamme. Elokuun loppu puolella Vaakkoissa taas lenkillä ja otettiin esineet. Yksi suikale 4 esineellä. Urho ensimmäisenä ja poika oli ihan liekeissä. Ruokakuppi jätettiin odottelemaan kauemmas. Urholla haetutin 3 esinettä ja hienosti teki töitä ja yhtä innokkkaasti lähti aina takaisin ruutuun. Ilo oli suuri, kun viimein kuuli vapautuksen ruualle. Hieno jätkä! Iitu sai hakea kaikki 4 esinettä ja innokkaasti mummo tekikin taas töitä. Aika helposti nousi esineet, taka esineen kanssa sai tehdä vähän enemmän töitä.

Seuraavalla viikolla käytiin kimppalenkin jälkeen tekemässä pellolle jäljet. Urholle talloin 2 jälkeä molemmat reilu 100 askelta ja kulmat vastakkaisiin suuntiin. Molemmissa 2 keppiä. Urho oli hyvin innokas ja jäljesti nenä alhaalla, kepitkin ilmaisi varmasti. Hyvää työtä pojalta.

Viimeisellä elokuun viikolla alkoi Urhon silmä punoittamaan yhtäkkiä. Rapsutteluakin oli taas ilmennyt ja rokotuksetki menossa voimasta. Hyvällä tuurilla päästiin Leena Saijonmaa-Koulumiehelle. Silmään tipat tulehdukseen, haavoja ei onneksi löytynyt. Iho oli taas ärtynyt ja tulehtuneita karvatuppeja löytyi sieltä täältä, kainaloa oli rapsuteltu myös auki. Korvat kunnossa ja muutenkin poika oikein iloinen. Ihon hoitoon pesuja sekä kortisoonisuihketta. Jos vaivat vielä uusii pitää miettiä aletaanko testamaan allergioiden varalta. Jostain syystä Urho on nyt herkkä reagoimaan. Onneksi hoitotoimenpiteet auttoivat nopeasti ja nyt näyttää taas paremmalta. Mevetissä punasilmäinen poika, hauskaa oli kaikesta huolimatta. Varsinkin kun ihana eläinlääkäri syötteli Urhoa nameilla.

Kesäloma muistoja

Heinäkuu on lomakuu

Loma alkoi ja sen seurauksena ollaan lenkkeilty paljon. Pirttimäki uutena valloituksena. Hyvät tiet ja hienot maisemat. Geokätköjä ollaan myös haeskeltu kovasti ja Iitu on ihan pro tarkentamaan kätköjen paikat. Mummo nauttii, kun vähänkin saa tehdä jotain.

Heinäkuun aikana ollaan 2 kertaa vierailtu Anitan luona ja siellä otettu esineitä ja jälkeä. Urholle on tainnut vähäinen treenimäärä olla hyvästä ja esineiden hakemiseen on tullut uutta vauhtia. Asiaa ehkä auttaa myös se, että iso ruokapalkka odottaa kunhan on tuonut halutun määrän esineitä. Iitulta esineiden etsiminen on sujunut hienosti, niin kuin aina.

Pellollakin ollaan käyty ja keppitreeniä tehty. Eli spesiaali palkkaa vain kepeiltä ja johan kepit ilmaistaan. Iitu on saanut tyytyä Urhon jämiin, mutta onnessaan ajaa jo kertaalleen ajettuja jälkiä. Mummo on siihenkin vähään tyytyväinen mitä pääsee tekemään.

Janoja on Urhon kanssa otettu muutamaan kertaan. Takajälkiä on nostellut jonkin verran, joten se täytyy huomioida seuraavissa treeneissä. Etenee kuitenkin janalla suoraan ja innokkaasti ja korjaa, jos pidätetään.

Tottista ollaan otettu myös. Olen päätynyt siihen, että Urho saa vain loppupalkan tottiksessa ja sitä varten on pysyttävä paikkamakuussa sekä tehtävä liikkeet. Tämä myös tuntuisi toimivan, ainakin toistaiseksi. Tuo ruokapalkka motivoi ja kiihdyttää herraa ja auttaa jaksamaan paremmin kaavion läpi. Ollaan tehty eripituisia kaavioita ja välillä on ollut noudot ja hypyt mukana. Jäävätkin ovat toimineet nyt, vaikka välillä ei tiennyt mitä liikettä pitäisi tehdä milloinkin. Kivasti on mennyt pääsäntöisesti tottis kokonaisuudessaan. Paikkamakuissakin on nyt pysytty, tosin paalu ja liina on ollut vielä varmistamassa asian. Ei tosin ole yrittänytkään nousta kesken kaiken.

Puolenkuun paikkeilla käytiin vaihteeksi Urhon kanssa eläinlääkärissä. Urho oli rapsutellut itseään aika paljon ja lopulta tuli ihottumaa. Ihosta otettiin näytteet ja näytteissä oli jonkun verran kokkibakteereja, ei tulehdussoluja. Urholta löytyi kyljistä ja mahasta pieniä punoittavia ja kuivia karstottuneita alueita ja sieltä täältä finnin kaltaisia näppyjä. Diagnoosi follikuliitti. Hoitona pesu erikoisshampoolla joka toinen päivä viikon ajan ja allerdem-spot valmiste kutiseville ihoalueille. Rasvahappolisän antamista jatketaan suun kautta. Onneksi pesut ja muut näyttävät auttaneen ja turha rapsuttelu on loppunut ja iho rauhoittunut. Olen lisännyt Urhon ruokaan nyt possua ja nautaa, rasvaista mallia, josko niistä olisi apua. Koko ajan on mennyt Nutrolinin iho ja turkki sekä biotiini ja ade-liuos.

Riku Mali sai uuden kaverin Armi Malista ja heinäkuu onkin lenkkeilty paljon kimpassa, jotta Iitukin tulokkaan hyväksyy. Mitään ongelmia ei ole ollut. Iitu on ottanut Armin tosi hyvin vastaan, pennuthan Iitu on kyllä yleensä hyvin sietänytkin. Armi täydentää hienosti meidän pikku laumaa ja ihana reipas kakara. Uskomattoman hyvin on painellut lenkeillä mukana ja välillä unohtaa olevansa vielä kovin pieni.

Toukokuu ja kesäkuu

Iitu sai kesän kunniaksi lyhyen turkin. Saapahan rauhassa uida ja rypeä missä haluaa. Pohjavillaa oli taas niin runsaasti, että koira oli käytävä joka uinti reissun jälkeen kammalla läpi. Turkki ei muuten kuivunut.

Iitun kasvaimista saatiin tulokset, jotka olivat periaatteessa positiivisia. Niskan patti oli adneksaalinen hamartooma eli ihon rakenteiden, karvatuppien ja talirauhasten liikakasvu ja kehityshäiriö. Jalan patti oli apokriininen kystomatoosi eli ihon kehitys- tai toiminnallinen häiriö. Kummankaan tapaiset muutokset eivät yleensä uusiudu paikallisesti. Toivotaan näin. Iitu on ollut oikein hyvin voiva ja energinen. Eipä sitä kukaan uskoisi kymmenvuotiaaksi.

Urhon korvia hoideltiin toukokuu ja kesäkuun alussa käytiin vielä kerran tarkastuksessa. Korvat muuten ok, huuhtelua jatketaan vielä satunnaisesti. Korvalehdessä oleva haavauma ei ole vieläkään parantunut ja siihen määrättiin Protopic kuuri.

Toukokuussa treenailtiin Urhon kanssa pellolla ja keskityttiin keppien ilmaisemiseen. Sen kanssa on nyt ollut ongelmia. Tein muutaman 100 askeleen jäljen, joilla palkkaa tuli vain lopussa olevilta kepeiltä. Sitten jälki, jossa useampi keppi ja palkkaa vain kepeiltä. Kepeillä kehun kovasti ja palkkaan rauhassa useampaan kertaa, kepin viereen sen ollessa Urhon edessä.

Muutamia metsäjälkiä on myös ajettu sekä otettu tottista. Jäljestäminen muuten ok ja kepitkin jo tärkeämpiä. Tottiksessa keskitytty vietin pitoon. Otettu myös hyppynoudot ja helposti menee esteet. Paikkamakuu tökkii edelleen, ei vaan herra viitsisi siellä makoilla.

10.5 Hiljais eloa

Hiljais eloa vietelty ja treenailutkin jääneet vähäisiksi. Iitu on parannellut leikkaushaavojaan ja nyt näyttäisi niskakin parantuneen. Niska alkoi jossain vaiheessa kutista ja Iitu onnistui sen raapia vähän auki yön aikana. Urho on parannellut korvatulehdusta. Edelleen vähän tulee vaikkua, joka ei ole tyypillistä ja silmätkin punottaa ja rähmii silloin tällöin. Ensi viikolla mennään Mevettiin näyttäytymään, josko keksisivät mikä vaivaa. Paljon ollaan lenkkeilty ja olen itse löytänyt geokätköilyn hauskuuden. Tämän myötä on tullut tutustuttua ihan uusiin paikkoihin.

Vihdoin äitienpäivänä sain flunssasta huolimatta tallottua koirille jäljet pellolle. Urhon jälki oli 300 askelta, yhdellä kulmalla, 5 esineellä ja hyvin namitettu. Vanheni 40min ja sää oli hieno, pieni tuulenvire puhalsi. Urho ajoi jäljen hyvin ja tarkasti, kulmassa pieni tarkastus vasemmalle ja sitten hieno käännös oikealle. Esineet sitten taas tuottivat ongelmia, ei kiinnostanut niiden ilmaisu. Sama ongelmahan oli syksyllä, joten tähän täytyy nyt keksiä jotain. Mutta mkotivaatiota oli ja nenä pysyi alhaalla, se on hienoa se.

Iitun jälki oli 270 askeleen suora, 5 esineellä ja hyvin namitettu. Neiti aloitti jäljen hiukan hutiloiden, mutta paransi selkeästi puolen välin jälkeen ja loppu menikin hyvin tarkasti. Esineet Iitu ilmaisi kaikki, tosin vinoon. Eiköhän se jälkikausikin tästä taas lähde etenemään.