Maanantaina tein viimeisen päätöksen Eliaksen suhteen ja sainkin ajan samaiselle illalle. Elias meidän vanha herra pääsi kivuistaan eroon ja vihreämmille metsästysmaille. Vuosi sitten alkoi omituinen oireilu ja vikaa etsittiin vaikka millä tavalla. Mitään ihmeellistä ei löytynyt, ei labra tuloksista eikä röntgenistä. Helpotusta saatiin kevyellä ruokavaliolla ja närästyslääkkeillä sekä osteopaatin käsittelyillä. Syksyllä kuitenkin ilmeni uutta oireilua ja Eliaksella todettiin lymfooma. Tämänkin jälkeen vielä eleltiin hyvä tovi närästyslääkkeiden avulla. Viimeisellä kerralla Caritan hoidettava huomattiin, ettei Eliaksen takapään hermotukset enää toimineet toisen jalan kohdalla kunnolla. Ja Eliaksellahan oli selässä spondyloosia sekä murtunut silloittuma. Viimeisenä päivänä nautittiin Eliaksen kanssa olosta. Herkuteltiin, leikittiin ja siliteltiin. Elias sai vielä nauttia ensilumesta jota se rakasti. Eliashan tuli meille jo aikuisena löytökoirana ja meidän kanssa kerkesi elää melkein 13 vuotta. Ikää oli varmastikin 15 vuoden paikkeilla. Viisas ja hyvä sydäminen herrasmies, sitä Elias oli.
Tiistaina käytiin tottistelmassa Urhon kanssa. Jotain pientä tehtiin. Seuraamista, jäävät ja paikkamakuuta. Kivasti meni ja paikkamakuu tuntuu ihan mukavalta.
Torstaina agissa ekassa harjoituksessa hyppy (20) 6f okseri (20/25) 9f hyppy (25) 9f hyppy (25). Eka hyppy oli laiska, mutta sen jälkeen tasaisen hyvää suoritusta. Alastuloharjoituksessa hyppy (20) okseri (50/50->65/65). Tämänkin harjoituksen Urho teki hyvin. 65cm vähän kärsi tekniikka.
Sunnuntaina mentiin agikisoihin Vantaalle Urhon siskon Stellan ja Emman kanssa. Ilmottauduttiin ja sitten lähdettiin pitkälle lenkille. Eipä tullut kelloa kauheasti katseltua ja ratoihin tutustuminen oli alkanut vähän aikaisemmin, joten parkkikselle saavuttuamme oli meidän ekaan rataan tutustuminen juuri päättynyt. No eihän siinä muuta kuin päässä käymään rataa läpi, joka oli onneksi helppo. Itse rata meni ihan mukavasti, kielto tuli siitä, etten tajunnut jatkaa omaa etenemistäni tarpeeksi ajoissa vaan jäin Urhoa odottelemaan putken jälkeen ja sitten oli myöhässä seuraavalla esteellä ja Urho jäi vielä selkäni taakse. Tilanne olisi ehkä ollut pelastettavissa, jos olisin seurannut koiraa ja käskyttänyt käteen. Toinen vitonen tuli puomin alastulolta, herra ei hetkauttanut korvaansakaan käskytykselle. Ekalta radalta sitten 10, kepit meni hienosti. Toka rata oli järkky ja ihan omasta syystä. En ollut tarkkana ja kun eka virhe tuli heti alussa meni loppu rata vähän sinne päin. Kepit tosin meni hienosti tässäkin, mutta lopun lentokeinu oli järkky. Ei onneksi kovin korkealta hypännyt. Hylky tältä radalta. Selkeästi treenata pitäisi useammin, jos meinaa kisata. Iso kenttä tuo vauhtia ja korvat katoaa. Keinua pitäisi muistutella tasaisesti, että jarruttaa ja sama homma kontakteilla. Herra ei tosiaan kuunnellut ollenkaan. Kepeistä voin tosin olla oikein tyytyväinen.
 |
| Sisko ja sen veli |
 |
| Pieni raasu omien suoritusten jälkeen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti