Vko 29 Kesälomasta nauttimista lenkkeillen ja treenaten

Keskiviikkona käytiin Anskin ja Rikun seurassa Luukissa lenkkeilemässä 3 tuntia. Oli kyllä ihanaa, koirat meni menojaan, juoksivat, leikkivät ja uivat. Loppu päivän kotona olikin aika rauhaisaa ja hiljaista.

Torstaina tehtiin lenkki taas porukalla sama meno jatkui koirien toimesta. Lenkin jälkeen tallottiin janat pojille ristikkäin. Lyhyt ja pitkä jana. Urho eteni janoilla aika kivasti ja nosti jäljet hyvin, itse jäljestäminen oli hiukan kiireistä, mutta kepit ilmaisi hyvin. Tällä kertaa herra oli hereillä myös lyhyellä janalla.

Illalla kävin Urhon kanssa hallilla omatoimi agitreeneissä. Oli todella kuuma ja hallissa vielä kuumempi ja nihkeä ilma. Muita ei paikalle saapunutkaan ja teinkin lyhyet treenit. Perussarjaa ja voimaharjoitus, jotka molemmat meni kivasti. Sitten otin muutaman hypyn kautta puomille ja A:lle menoja pysäyttäen kontakteille. Kivasti pysähteli poika. Lopuksi vielä kepit molemmilta puolilta putken kautta ja siitä iso palkka. Nyt tekin kepit molemmilla kerroilla loppuun asti.

Perjantaina aikaisin aamusta Vaakkoissa jälkiä tallomassa. Helteen takia oltiin tosiaan jo kuudelta liikkeellä. Tallottiin ristiin pojille pitkät jäljet. Ja jälkien vanhetessa otettiin esineitä. Urho toi 3 esinettä reippaasti, samoin Iitu. 

Urhon jälki oli reilun kilometrin ja siellä oli 6 keppiä, 3 ruokapurkkia, kulmia ja piikkejä. Jana oli parisenkymmentä metriä ja jälki vanheni 1,5h ja sää kuuma, helteinen, maasto vaihtelevaa.

Urho otti janan hyvin ja aloitti reippaan jäljestämisen. Puolet jäljestä piti reipasta vauhtia yllä ja veti. Sen jälkeen rauhoittui, mutta jatkoi hyvää  jäljestämistä. Kepit ilmaisi todella varmasti ja kulmat otti aika hyvin, pientä varmistelua. Motivaatio oli Urholla todella hyvä ja lähti kepeiltä reippaasti jatkamaan jäljestämistä. Vettä olisi pitänyt olla jäljellä mukana, mutta en ollut tajunnut, että ilma on niin lämmin jo niin aikaisin. Haasteista huolimatta Urho teki kautensa parhaan jäljen.

Jälkien jälkeen käytiin kiertämässä yksi lähilampi, eikä koirien väsymyksestä ollut tietoakaan. Taas juostiin, uitiin ja leikittiin. 

Kuvaaja Anski

Lauantaina käytiin kiertämässä taas porukalla Luukin lenkki. Urho oli hyvin aktiivinen ja itsenäinen. Leikki ja juoksi Rikun kanssa, mutta välillä paineli itsekseen meidän edellä laukaten pitkin metsiä. Outoa käytöstä Urholta, oli ihan yliaktiivinen normaaliin verrattuna.

Lenkin jälkeen tottistelemaan kentälle. Urho pääsi juoksuisen Trulyn pariksi. Ilmottautuminen meni hienosti, ei ollut ollenkaan kiinnostunut Trulysta. Aloitettiin liikkeillä, jätettiin ruokakuppi aloituspaikalle ja siitä seuraamista. Jätkä oli ihan täpinöissä ja teki hienoa seuraamista, hankalaa oli tulla ruokakupille päin, mutta malttoi mielenstä, eikä reagoinut ampumiseen mitenkään. Jäävät meni muuten ok, mutta seisominen otettiin 2 kertaa, se on hankala tehdä kun ruokakuppi on edellä.  Luoksetulossa kääntyi ensin ruokakuppiin päin, mutta samantien kääntyi takaisin minnu päin ja tuli kovaa luokse. Seisomisen jälkeen vielä vähän seuruutusta ja siitä vapautus kupille. Vauhtinouto, joka oli vauhdikas ja ensin kisamainen eteenmeno joka oli hieno ja sen jälkeen eteenmeno ruokakupille, joka oli viety salaa. Paikkamakuussa Urho oli enimmäkseen rauhallinen, oli paalussa kiinni. Ampumisesta ei välittänyt, mutta pientä piipitystä esiintyi, kun Truly otti noutoa muutaman kerran. Olin oikein tyytyväinen Urhon tottisteluun tänään.

Iitu pääsi pitkästä aikaa oikein kentälle tottistelemaan Rikun häiriöksi. Toinen oli niin onnessaan ja kävi kuumana. Seuraaminen oli aika järkkyä, neiti poikitti nätisti. Tiukkaa teki se hyväksyä, mutta eihän sillä ole enää väliä, kunhan toinen saa tehdä hommia mistä nauttii. Jäävät teki hienosti, samoin luoksetulot ja noudon. Otin vielä eteenmenonkin kisamaisesti huvin vuoksi ja mummohan teki sen hienosti. Paikkamakuussa oli aluksi levoton ja veinkin sitten ruokapurkin etujalkojen väliin, josko vähän rauhoittuisi. Hyvin malttoi mummo sitten makoilla ja treenin jälkeen oli niin tyytyväisen oloinen.

Sunnuntaina käytiin kiertämässä porukalla Kaitalampi, mikä ei ehkä ollut ihan viisasta. Retkeilujät olivat jättäneet sinne tänne, vaikka mitä herkkuja. Urhon kurkusta kaivettiin ainakin makkaraa ja possun kylkiluita ja Iitu veti jotain briejuuston tapaista. Muuten oikein mukava lenkki ja kiipeillä sai ihan kunnolla. Sen on saanut myös todeta, että Urholla ei ole kovin kummoista itsesuojeluvaistoa, ainakaan silloin kun kyse ruuasta. Herra kiipeilee hirveitä jyrkänteitä pitkin  ja pomppii mitä ihmeellisempiä reittejä. Onneksi mitään isompaa ei ole sattunut.

Lenkin jälkeen tallottiin taas jälkiä ja otettiin niiden vanhetessa esineitä. Tallottiin leveämpi suikale 5 esineellä. Urho sai tuoda ensin 2 esinettä, jonka jälkeen pääsi ruokakupille ja sitten vielä 2 esinettä. Hyvin teki poika töitä, toiselle esineelle lähdettäessä oli vaikeaa luopua ruokakupista, mutta malttoi mielensä. Iitu toi kaikki 5 esinettä helposti ja mummo oli onnessaan.

Anski talloi Urholle n. 600m jäljen, jossa oli reilusti piikkejä ja kulmia, paluuperä, 6 keppiä ja 3 ruokapurkkia, harha. Jälki vanheni 1,5h. Ilma oli edelleen aika lämmin ja nihkeä. Jana oli parisenkymmentä metriä.

Janalla suoraan eteneminen oli haastavaa, mutta nosti jäljen hienosti. Alun siksakki oli haastavaa, mutta Urho teki parhaansa ja lähti kepeiltä innokkaasti jatkamaan. Kepit ei noussut niin hyvin kuin perjantaina. Kulmissa vähän varmistelua, mutta Urholla on nyt selkeä tapa, jolla lähtee kulmaa hakemaan jos ei sitä kerralla saa oikein. Se alkaa tekemään ympyrää ja näin onkin ihan helppo lukuinen. Paluuperän kanssa Urho joutui tekemään töitä, se meni perälle asti ja oli ihan ihmeissää, että mihin jälki loppui. Se teki kovasti töitä ja kävi hakemassa hajua uudelleen ja ihan varvikon alta ja viimein tajusi kulman  ja lähti jatkamaan jäljestämistä. Tämän jälkeen rauhoittui jäljestämisessä ja teki todella tarkkaa työtä. Oli niin hienoa katsoa sitä ja sen työskentelyä. Vähän ennen loppua oli vielä harha, johon ei reagoinut mitenkään.

Tämän viikon ajan on ollut jännä seurata Urhoa ja käyttäytymistä. Pitkillä lenkeillä se on vetänyt ihan hullun lailla Rikun ja Iitun kanssa, mutta treeneissä ei ole näkynyt minkäänlaista väsymystä. Jostain syystä poika on ollut todella aktiivinen ja Iitu iästään huolimatta pysyy kepeästi nuorten miesten matkassa. Mahtava viikko ollut, kun loma ansiosta on voinut lenkkeillä ja treenailla juuri niin kuin on halunnut.