Urhon kasvattaja järjesti ensimmäistä kertaa leirin kasvateilleen. Iitu oli myös huolittu mukaan treenailemaan. Perjantaina lähdettiin siis ajelemaan Inkoota ja Västankvarnia kohti. Illalla kerkesin vielä Iitun kanssa tokoilemaan ohjatusti. Meitä seuruutettiin käskytettynä ja kuulemma näytti ihan kivalta. Ainut missä tuli pieni virhe oli peruuttaminen. Kaukoihin saatiin sellainen vinkki, että koiran takajalkojen eteen laitetaan pieni kevyt este ja sen avulla koira oppisi tekemään vaihdot. Eli tämän avulla saataisiin oikeat liikeradat koiran lihasten muistiin. Koitinkin tätä Iitun kanssa ja vaikutti ihan toimivalta vinkiltä. Urho kanssa otin pk tottista häiriössä. Ja hyvin poika seuraili, vähän välillä kontakti tippui. Paikkamakuutin häiriössä liinan kanssa ja hyvin pysyi paikoillaan.
Lauantai aamusta lähdettiin maastoihin ja pääsin tekemään metsäjälkeä koirille. Hyvää maastoa ei ollut kauheasti, aika paljon olisi ollut vain sankkaa ryteikköä. Urhon jäljen alun sain onneksi kuitenkin helppoon varpu metsään ja loppuosa taas hakkuu alueelle. Urholla oli jäljellä 8 keppiä + ruoka, n. 500m pitkä. Jana oli 10 metriä ja jälki vanheni 1h. Janalla Urho eteni kohtuullisesti, mutta jäljen nosto oli hiukan hapuleivaa. Löysi kuintekin oikean suunnan ja ekan kepin. Itse jäljestäminen oli välillä parempaa, välillä huonompaa, nenä nousi helposti. Kulmat oli haastavat, mutta suoriutui niistä itsenäisesti. Kepit ilmaisi hienosti, paitsi yhdellä joutui tekemään paljon töitä löytääkseen sen.
Iitun jälki oli 600m pitkä ja se kulki hakkuu alueella, vain jäljen keskiosa oli varpumetsässä. Keppejä 8 + ruoka, kulmia, piikki, n. 1,5h vanha. Iitun jälki oli haastavassa maastossa. Oli rinnettä, ojan ylityksiä, ryteikköä, hakkuu jätettä ym. Jana oli 30m ja sen Iitu otti hyvin, tosin valitsi takajäljen jolta kääntyi oikeaan suuntaan. Iitu jäljesti hienosti, maa vainuisesti. Kepit nousi tarkasti ja kulma työskentelykin oli hyvää. Tauko on tainnut tehdä neidille hyvää. Ja toinen oli niin onnessaan päästessään töihin.
Hirvikärpäsiä metsässä oli järkyttävän paljon ja oma hermot oli koetuksella, että pysyin hiljaa. Aamun ilma oli lämmin ja nihkeä ja jäljet ajettuamme alkoikin sataa. Onneksi oli lounaan aika.
Ruuan jälkeen kävin seurailemassa toisten tokotreenejä ja kuuntelemassa vinkkejä, koska meillä oli tauko. Sitten kävin lämmittelemässä koiria lenkillä ja otin Urhon kanssa toisen paikkamakuun liinassa. Taas pysyi hyvin paikoillaan. Sitten olikin agitreenien vuoro. Otimme paria hyppyä ja putkea ohjausharjoituksena. Molemmat koirat pääsi töihin ja tuntuivat nauttiman hommista. Iitun onnen kuuli taas koko kylä. Uutena asiana opin jarruttamisen esteen takana, jos siitä on esim. tiukka käännös seuraavalle esteelle. Molemmille toimi kädellä stop näyttö, joka piti vaan tehdä ajoissa jotta koira kerkesi sitä noudattamaan. Urhon kanssa otettiin toinenkin harjoitus, mutta jostain syystä se ei hahmottanut harjoituksessa olleita keppejä ollenkaan. Ja juuri torstaina se oli tehnyt hienosti ilman ohjureita kepit rataharjoituksessa. Näytti ihan siltä, että se ei vaan yksin kertaisesti taipunut keppien väliin. No, tehtiin sitten pelkkää putki, muuri, hyppy treeniä. Tämän jälkeen käytiin jäähdyttely lenkillä Stella ja Emman kanssa.
Illalla vielä käytiin ottamassa esineitä. Tallottiin porukalla 50m syvä ja 30 leveä suikale. Molempiin takakulmiin vietiin vieraat esineet ja otin Urhon hommiin. Poika ei meinanut lähteä liikkeelle, mutta toisella lähetyksellä irtosi takakulmaan ja toi esineen. Jätin sitten siihen, kun ajattelin toisen olevan sen verran väsynyt ja halusin saada onnistuneen suorituksen. Iitu sai hakea toisen takaesineen ja sen se tekikin nopeasti. Ennen nukkumaan menoa otettiin leikkimielinen makkarannouto kisa, jossa siis koira lähetetään hakemaan puolikasta makkaraa pesuvadista, jossa on vettä. Urhohan paineli vadille onnessaan ja söi makkaran mua mulkoillen, että mitäs siellä huutelet. Iitun kanssa elättelin vähän toiveita, että se olisi jopa voinut tuodakin makkaran, mutta neiti oli eri mieltä ja popsi makkaran tyytyväisenä kitusiinsa.
Sunnuntaina Jukka Linnatsalo tuli kertoilemaan peltojäljestä. Itselle suurin osa oli tuttua juttua. Mieleen jäi ehkä parhaiten sellainen ajatus, että jäljelle laitettava ruoka määrä on aina sama, mutta jälki pitenee sitten sitä myöten kuinka paljon tyhjiä askeleita jäljelle voi jättää. Kuulosti järkevältä. Toinen hyvä ajatus oli se, että 4 perättäisenä päivänä ajetaan jäljet. 1 päivänä on jäljellä paljon ruokaa, 2 päivänä vähän vähemmän, 3 päivänä hyvin vähän tai ei ollenkaan=kisajälki ja 4 päivänä taas paljon ruokaa=palautta jälki. Tämän jälkeen pidetään 4 päivää taukoa ja sitten taas sama homma uudestaan. Tämähän valmistaisi koiraa hyvin kisajäljelle.
Jukka piti koirille myös viettitestausta. Urho oli taas oma itsensä eikä kauheasti hommasta innostunut. Ensin vähän palloteltiin ja sitten härnättiin ja haukutettiin ja näin saatiin vähän leikkimistä aikaiseksi.
Iitukin pääsi kokeilemaan ja leikkiminenhän oli hauskaa: Tosin varsinkin aluksi Iitu oli sitä mieltä, että Jukka on hyvin epäilyttävä tyyppi ja sille ei ainakaan lelua kannata viedä. Neiti kuitenkin rohkaistui ja alkoi leikkiä ihan kunnolla isolla patukalla. Neidistä siis löytyi viettiä =).
Ruuan jälkeen päästiin vielä peltojäljelle Jukan opastuksessa. Talloin molemmille koirille samanlaiset jäljet (salama). 300 askelta, 5 esinettä, nameja jokaisella askeleella, joka 3. tai yksi pidempi namiton kohta. Kulmat molempiin suuntiin.
Urhon jälki vanheni 1h 15min. Paalu lähtö oli hieno, poitsu keskittyi hienosti. Itse jäljestäminen parani kuulemma koko jäljen ajan ja nenä pysyi hyvin alhaalla ja ruoka maistui. Kulmat Urho teki täydellisesti, mutta esineet tuottivat vaikeuksia. Se ei tuntunut edes merkkaavan esineitä ja tarvitsi osalla ainakin lisäkäskyn mennäkseen maate. Lisäksi ilmaisi vinoon, joten jouduin korjaamaan joka esineellä Urho suoraan vetämällä esinettä jäljen suuntaisesti. Ensi kerralla ehkä ruokapurkki kepin alle? Esineeltä liikkeelle lähdettäessä sain vinkiksi laittaa nami juuri nenän eteen ja parille seuraavalle askeleelle, että koira lähtee heti hyvin ja rauhassa liikkeelle. Ennen esineitä kunnon tyhjät, samoin pari tyhjää esineen jälkeen. Liinatuntumasta sain huomauttamista, että sen kanssa pitää olla tarkempi.
Iitun jälki vanheni 1,5h. Paalulta lähtö oli huolimaton, eikä neiti meinannut malttaa keskittyä kunnolla. Tähän auttoi liina tuntuma ja se, että siirryin lähemmäs koiraa. Iitunkin jäljestys parani loppua kohden ja nenä pysyi jo hienosti alhaalla. Esineet ilmaistiin hienosti, osa vähän vinoon, mutta korjasin asennon vetämällä esinettä jäljen suuntaisesti. Esineiltä liikkeelle lähtöihin sama huomio kuin Urholla ja se toimikin tosi hyvin Iitulla. Kulmat Iitukin otti tosi tarkasti ja hienosti.
Kahvittelun jälkeen käytiin vielä Katin kanssa ottamassa pk-tottista kentällä pareittain. Urho ensin makuulle ja ammuin kaksi laukausta hyvin pysyi hiljaa. Seuraaminen oli ok, jättävissä ei meinannut mennä maihin, vaan tarvitsi muutaman toiston. Luoksetulo ok ja tasamaanouto ok. Hyppyjä en uskaltanyt ottaa, koska esteiden kunto oli surkea. Eteenmenossa ei meinannut lähteä etenemään ennen kuin oli pari kertaa käskyttänyt uudestaan. Taisi olla poitsu jo hiukan väsynyt.
Kaikenkaikkiaan hieno viikonloppu ja hyvät treenit. Urho oli tosi rauhallinen koko ajan, eikä ollut missään määrin kiinnostunut vieraista koirista. Nukkui hiljaa yönsä ja malttoi odotella nätisti, vaikka joutui yksin ollessa huoneessa olemaan häkissä. Iitukin käyttäytyi pääsääntöisesti hyvin. Kerran taisi räyhätä ja sekin tilanne oli sellainen, jossa tultiin sisältä ja ulkopuolella oli paljon vieraita koiria. Jonkin verran Iitu kuunteli yöllä ääniä ja saattoi murista ja haukahtaa, jos kuuli toisen koiran. Muuten käyttäytyminen hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti