Maanantaina Suskin tottiskoulutuksessa. Iitun kanssa kerettiin pikaisesti ottaa seuraamista, kaukoja ja ruutua ja ne meni mukavasti. Tosin Iitun laitettuani autoon huomasin sen nuoleskelevan jalkaansa ja sehän oli onnistunut repäisemään yläanturansa kunnolla pallon perässä kirmatessaan. Tarkemman tutkiskelun jälkeen myös toisesta yläanturasta löytyi pienempi viilto.
Urhon kanssa näytettiin Suskille istumista joka on ollut jostain syystä vaikea. Saatiin ohjeeksi ottaa istumista niin, että 3 askelta käsky ja nopea pysähtyminen. Tämä pari kertaa ja sitten normaalilla askelluksella istumiskäsky. Tämä muuten toimi. Lisäksi istumista kannattaa tehdä seuraamisosuuksienkin välillä. Maahanmeno oli ok, seisomisessa tarjosi ensin istumista, mutta toisella yrittämisellä teki hienon seisomisen.
Toinen ongelma oli luoksetulon vinous ja ihan itseäni saan tästä syyttää. Ei siis kannata yhtäkkiä muuttaa liikettä kaivelemalla nameja taskusta. Jatketaan siis pallon kanssa harjoituksia ja lähietäisyydeltä suoraan eteentuloja, jos tarvis vaatii niin oikea jalka eteen estämään pyllyn kääntyminen. Pitkältä matkalta luoksetulo, joka selittikin meidän nouto-ongelmaa eli Urho ei enää osannut pysähtyä vaan paineli täysiä mua päin. Nyt sitten harjoitellaan jarruttamista niin, että normaalisti kutsutaan luokse, mutta otetaan pallo esiin ja suorin käsin eteen ja siihen sitten pitäisi pojan kyetä pysähtyä. Ja siitä sitten lähdetään viemään palloa liiviin, kunhan jarrutus onnistuu ja lähiluoksetulot on suoria.
Noudossa kapulan tuominen eteen luonnistuu vasta, kun herra osaa taas tulla suoraan eteen törmäämättä. Eli tehdään erikseen vauhtinoutoja ja kapulanpito treeniä.
Tiistaina Anu tuli käsittelemään koirat. Urholla oli jumia lapojen kohdilla ja se selitti ähinät alastuloilla, selässä oli myös pientä jännitystä, mutta nämä viat saatiin helposti auottua. Iitulla oli oikeassa etureidessä kireyttä, muuten mummukka oli hyvässä kunnossa. Eliakselta löytyi taas selästä jumia, mutta nekin hoituivat. Kaikki nauttivat taas olostaan ja silmät kiinni lepäilivät Anun hyvässä hoidossa.
Torstain agissa Urhon kanssa jatkettiin pressuesteen hyppimistä 60cm. Urho hyppäsi laiskahkosti ja selkä notkolla. Laskettiin rimaa 45-55cm ja välillä oli parempaa hyppyäkin. Toisessa harjoituksessa otettiin pressun eteen kolme hyppyä auttamaan hyvän rytmin ja tekniikan aikaan saamista. Ja tämähän auttoi, hypyt paranivat.
Kuoleman ringissä ensin takaa kiertoa ja se meni hienosti (molemmilta). Rimat 55cm korkeudella. Sitten koitettiin hyppy+takaa ja tämä olikin taas vaikeampaa molemmille. Sen verran paljon jouduttiin ottamaan toistoja oikeaa ohjaamista oppiakseni, että Urho alkoi jo väsymään.
Perjantaina A:n kanssa Luukissa ja tehtiin pellolle jäljet. Talloin Urholle 685 askeleen jäljen, nameja joka 3., 5. ja 10. askeleella. 11 esinettä/keppiä, 4 kulmaa ja piikki. Ilma oli kuuma, mutta välillä tuuli. Jälki vanheni puolisen tuntia. Paalulla keskityttiin ja lähdettiin hyvin liikkeelle, mutta sitten tuli ahdistus ja herra lopetti jäljestämisen. Syyksi epäilemme jälkiliinan ärsytystä herkillä kohdilla. Siirsin liinan tulemaan kyljen kohdilta ja näin saimme ajettua loppu jäljen hienosti. Pellolla Urho kyllä jäljestää tarkasti ja nenä alhaalla. Kulmissa pientä ylitystä, mutta piikki oli hyvä. Ensimmäinen keppi jäi pellolle, muut esineet nousivat varmasti ja Urho ilmaisi ne suoraan. Oikein kiva jälki Urholta.
Iitulla 628 askeleen jälki, nameja siellä täällä, 4 kulmaa, piikki ja 12 esinettä/keppiä. Jälki vanheni lähemmäs tunnin. Iitu ajoi vastatuuleen aika huolettomasti ja nenä ylhäällä. Kulmat ja piikin meni todella hienosti, mikä tuntui ihmeelliseltä tuolla jäljestystyylillä. Yksi esine taisi jäädä pellolle, muut nousivat, tosin ilmaisu asento oli välillä hyvinkin vino, kun esineistä meinattiin mennä yli vauhdin vuoksi. Hauskaa oli neidillä ja hienosti suoriutui, vaikkei itse jäljestäminen ollutkaan kovin kaunista katseltavaa. Molempien jäljetä näyttivät seuravanlaiselta, mutta esineet olivat eripaikoissa.
A oli vielä tallonut Urholle metsään 4 janaa. Nyt meni janat jo hienosti. Yhdessä kuljettiin peräkanaa janaa pitkin ja herra piti nenän alhaalla etsien jälkeä. Ja hienosti nousi jäljet, tosin yhdellä otti takajäljen. Selkeästi alkaa Urho tajutamaan mitä janoilla siltä halutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti