sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Kuvia










 


Vko 11 fyssaria ja tottista

Vielä piti Urhon kanssa ottaa rauhassa ja jatkaa lenkkeilyä remmissä. Kävin sitten vain Iitun kanssa juoksemassa 5km. Neiti oli yllättävän ärhäkällä tuulella ja sen todistivat pari vastaantullutta koirakkoa. Iitu on taas pari kertaa pissannut sisälle ja nyt huomasin selkeästi juomisenkin lisääntyneen. Aloitin sitten närästyslääkityksen ja vaihdoin ruuat helpommin sulaviin. Varasin myös ajan lääkärille, josko jotain löytyisi. Oireet ovat vaan niin epämääräisiä.
 
Tiistaina kävi Anu käsittelemässä koirat. Iitu ja Urho olivat hyvässä kunnossa, pientä jumia molemmilla vasemmalla puolella ja Iitulla etureidessä. Iitu varsinkin nautti käsittelystä tällä kertaa oikein kunnolla. Silmät kiinni makoili Anun hoitaessa. Elias olikin sitten enemmän jumissa, varsinkin selästä.
 
Perjantaina tottisteltiin taas Luukissa. Normijutut. Iitu teki hommia innoissaan ja Urho taas oli innokas, mutta välillä pisti leikiksi koko homman. Vähän piti taas herraa herätellä ja siitähän se homma lähti parempaan suuntaan.
 
Lauantaina aivojumppaa eli tunnaria. Iitun kanssa olen yrittänyt tunnaria treenailla hajuerottelun avulla, mutta ei se oikein pelitä. Aloin sitten vaan piilottelemaan kapulaa, jotta muistaisi taas nenän käytön. Katsotaan saataisiinko homma taas pelittämään tällä tavalla. Urhokin etsiskeli kapulaa innoissaan.
 
Sunnuntaina Kauklahdessa tottistelemassa. Iitu aloitti seuraamisella ja ruutua otettiin. Ensi yrittämällä oli ruudun hahmottaminen taas vaikeaa, mutta sen jälkeen toimi eri suunista otettunakin. Sitten ammuttiin seuraamisessa, 2ximuttaen ja sitten 2xnormi seuraamista. Imutettaessa pieni pomppu ja kävi nameihin kiinni. Seuraamisessa ehkä pieni nytkähdys ei muuta. Väliin jättävät, luoksetulo ja kaukot. Kaukoissa aloitettiin 6 vaihdolla, josta neiti meinasi palkata itsensä jo 4 vaihdon jälkeen. Täytyykin nyt tehdä muutamia kertoja niin, että ensin 6-8 vaihtoa ja siitä sitten alaspäin. Josko tulisi malttia. Paikkamakuu ja ampuminen. Pientä piipitystä, kun jätin makoilemaan ja menin piiloon. Rauhoittui ja oli nätisti 2 paukun ajan Iituksi (pientä pään liikettä/levottomuutta).
 
Urho oli taas aluksi pikkasen omissa maailmoissa, mutta heräsi kyllä hommiin. Seuraamista otettiin lumihangessa kahlaten, puunrunkoja ylittäen ym. muuta pientä jäynää. Paransi taas vaadittaessa. Jättävät ok, nouto suht ok, mutta vauhtia saisi taas tulla lisää eli ensi kerralla vauhtinoutona. Kaukoja lähietäisyydeltä ja muuten toimii ok, mutta herra ei malta kuunnella käskyjä vaan olettaa aina että kun tehdään istumista tehdään vain istumista ja ylös nousemisessa sama homma. Toistoja sitten vaan tähän hommaan, että alkaa erottelemaan käskyt kunnolla. Ammuttiin seuraamisessa ei muuta reagointia, kuin korvien kääntäminen paukkua kohden. Sitten pieni huilitauko ja uudestaan ampuminen vapaana ollessa. Ei reagointia, ampujan luokse vaan kova into. Lopuksi paikkamakuu Rikun kanssa itse piilossa, hienosti makoili. Välipalkan jälkeen käytiin vuorotellen kiertämässä koiria, eikä se Urhoa häirinnyt ollenkaan, rauhassa makoili.

Vko 10

Tämä viikko on mennyt lähinnä huilatessa. Urho on toipunut hyvin leikkauksesta ja haava paranee nätisti. Hihnalenkkeilyä harrastettu ja se alkaa näkyä kaikissa. Kaulurin kanssa Urho on ollut nätisti eristettynä päivät muista.
 
Sain koirien röntgen kuvat Mevetistä.
 
Urhon selkä ylemmässä vuonna 2011 ja alemmassa 2013


Urhon lonkat vasemmalla 2011 ja oikealla 2013
 

Iitun selkä 2013

 
Lauantaina oltiin sitten jo tottistelemassa. Iitun kanssa seuraamista, jättäviä, ruutu, kaukot ja luoksetuloa. Vire oli oikein mukava ja neiti fiiliksissä. Urhokin pääsi vähän ottamaan seuraamista, kun kaipaili tekemistä.


tiistai 5. maaliskuuta 2013

Vko 9 treeniä ja lekuria

Maanantain normi juoksulenkki. 5km molempien kanssa ja mukavasti sujuu.
 
Tiistaina ja keskiviikkona tokoilin itsekseni pihallamme. Ruutua, kaukoja ja tunnaria. Tiistaina ei tunnari tuntunut Iitulta onnistua, mutta keskiviikkona toimi taas hyvin. Ruutukin menee vaihtelevasti, otin käyttöön läpinäkyvän ruokakipon, että alkaisi paremmin hahmottamaan ruudun merkkejä. Kaukot sitten meneekin jo mukavasti Iitulta pidemmältäkin matkalta. Urho tekee kaukoja ihan lähietäisyydeltä ja ruutuun juoksuttelen nameille.
 
Torstaina oli agivuoro Urhon kanssa. Treenit alkoi okserilla 45/50cm -> 60/65cm ->45/50cm. Urho hyppäsi hienosti ja hypyt oli tasaisia laadultaan. Etäisyyden arivointia seuraavaksi. Myös tässä hyppäsi hyvin ja vauhti pysyi hyvänä. Meinasi taas viettää vasemmalle, mutta suoristui kun rimat nostettiin vasemmasta reunasta ylös. 3 hypyn jälkeen, neljättä hyppyä siirrettiin 12f->16½f ja fiksusti otti lisäaskeleen hyppyjen väliin viimeisillä pitkillä väleillä. Tehtiin taas koko rata. 8 ja 9 hypyt tuottivat vaikeuksia, muuten meni aika kivasti. Kontaktitkin onnistuivat hyvin tällä kertaa. Kepeillä oli alussa ja lopussa 2 ohjuria ja ekalla yrittämällä oikaisi taas palkalle. Kun ei hyötynyt tästä mitään suoritti kepit oikein. Vauhtiakin oli radalla mukavasti.
 
 
Perjantaina ajeltiin työpäivän jälkeen Mevettiin Anu Saikku-Bäckströmin kuvattavaksi ja leikattavaksi. Iitulta kuvattiin siis selkä, joka oli puhdas. Urholta kuvattiin selkä ja lonkat uusiksi. Anun mielestä lonkat olisivat A, B ja  rintalanka/lanneranka/ristiluu ok, paitsi spondyloosopiikkiä L7S välissä eli viimeisen lannenikaman ja ristiluun välissä. Keskusteltiin harrastusten jatkamisesta ja pk-puolta voi jatkaa rauhassa, agin kanssa pitää olla tarkkana ja seurata koiran vointia koko ajan ja huolehtia säännöllisistä fyssarilla käynneistä. On mahdollista, ettei spondyloosi tässä kohtaa selkää vaikuta mitenkään Urhoon, mutta tilannetta on toki seurattava. Samalla reissulla Urho kastroitiin ja leikkaus meni hyvin. Kotiin haettaessa herra veti pienen shown Mevetin aulassa ja katsojiahan riitti. Herra makoili ja ulvoi, otti pari askelta ja lysähti maahan ja näin siirryttiin ovea kohti jonkin aikaa, ennen kuin pystyin itse lopettamaan nauramisen ja käskin pojan kulkea kunnolla. Taisi olla pojalla kunnon pöllyt lääkkeistä. Ensimmäinen yö meni nukkuessa ja välillä itkeskellessä, mutta yllättävän rauhallisesti. Muutenkin Urho tuntuu toipuvan hyvin ja nätisti on antanut kaulurin olla päällään. Maanantaina keskustelin Anun kanssa vielä puhelimitse, kun hän oli katsonut myös Urhon ensimmäiset kuvat selästä. Jo silloin on ollut näkyvissä pientä piikkiä, mutta on edennyt rauhallisesti.
 
Lauantaina käytiin Anskin kanssa tottistelemassa. Mukana oli tietty vain Iitu. Neiti treenaili innokkaana, eikä siitä huomannut ollenkaan että edellisenä päivänä oli rauhoitettu kuvasta varten. Seuraamista ja toko liikkeitä. Seuraaminen ok, ruutu ok, kaukot ok, mutta tunnari meni taas miten meni. Välillä toi oman ja välillä väärän kapulan. Nyt täytyy pitää tuumailu tauko miten saisin homman pelittämään. Iituhan osasi tunnarin jo aikaisemmin, mutta tauko ja omat mokat on saanut neitokaisen sekaisin. Lumeen piilottaminen ei onnistu, koska se villitsee Iitun leikkimään kapulalla. Kieltää ei voi, koska siihen loppuu tekeminen. Jotenkin pitäisi saada heräteltyä nenän käyttöä ja vahvistaa oman kapulan tuomista.

Urho oli odotellut kotosalla hyvässä seurassa, mutta silti oli meidän perään ikävöinyt. Ikkunan ääressä oli itkeskellyt.