Vko 9 treeniä ja lekuria

Maanantain normi juoksulenkki. 5km molempien kanssa ja mukavasti sujuu.

 

Tiistaina ja keskiviikkona tokoilin itsekseni pihallamme. Ruutua, kaukoja ja tunnaria. Tiistaina ei tunnari tuntunut Iitulta onnistua, mutta keskiviikkona toimi taas hyvin. Ruutukin menee vaihtelevasti, otin käyttöön läpinäkyvän ruokakipon, että alkaisi paremmin hahmottamaan ruudun merkkejä. Kaukot sitten meneekin jo mukavasti Iitulta pidemmältäkin matkalta. Urho tekee kaukoja ihan lähietäisyydeltä ja ruutuun juoksuttelen nameille.

 

Torstaina oli agivuoro Urhon kanssa. Treenit alkoi okserilla 45/50cm -> 60/65cm ->45/50cm. Urho hyppäsi hienosti ja hypyt oli tasaisia laadultaan. Etäisyyden arivointia seuraavaksi. Myös tässä hyppäsi hyvin ja vauhti pysyi hyvänä. Meinasi taas viettää vasemmalle, mutta suoristui kun rimat nostettiin vasemmasta reunasta ylös. 3 hypyn jälkeen, neljättä hyppyä siirrettiin 12f->16½f ja fiksusti otti lisäaskeleen hyppyjen väliin viimeisillä pitkillä väleillä. Tehtiin taas koko rata. 8 ja 9 hypyt tuottivat vaikeuksia, muuten meni aika kivasti. Kontaktitkin onnistuivat hyvin tällä kertaa. Kepeillä oli alussa ja lopussa 2 ohjuria ja ekalla yrittämällä oikaisi taas palkalle. Kun ei hyötynyt tästä mitään suoritti kepit oikein. Vauhtiakin oli radalla mukavasti.

 

 

Perjantaina ajeltiin työpäivän jälkeen Mevettiin Anu Saikku-Bäckströmin kuvattavaksi ja leikattavaksi. Iitulta kuvattiin siis selkä, joka oli puhdas. Urholta kuvattiin selkä ja lonkat uusiksi. Anun mielestä lonkat olisivat A, B ja  rintalanka/lanneranka/ristiluu ok, paitsi spondyloosopiikkiä L7S välissä eli viimeisen lannenikaman ja ristiluun välissä. Keskusteltiin harrastusten jatkamisesta ja pk-puolta voi jatkaa rauhassa, agin kanssa pitää olla tarkkana ja seurata koiran vointia koko ajan ja huolehtia säännöllisistä fyssarilla käynneistä. On mahdollista, ettei spondyloosi tässä kohtaa selkää vaikuta mitenkään Urhoon, mutta tilannetta on toki seurattava. Samalla reissulla Urho kastroitiin ja leikkaus meni hyvin. Kotiin haettaessa herra veti pienen shown Mevetin aulassa ja katsojiahan riitti. Herra makoili ja ulvoi, otti pari askelta ja lysähti maahan ja näin siirryttiin ovea kohti jonkin aikaa, ennen kuin pystyin itse lopettamaan nauramisen ja käskin pojan kulkea kunnolla. Taisi olla pojalla kunnon pöllyt lääkkeistä. Ensimmäinen yö meni nukkuessa ja välillä itkeskellessä, mutta yllättävän rauhallisesti. Muutenkin Urho tuntuu toipuvan hyvin ja nätisti on antanut kaulurin olla päällään. Maanantaina keskustelin Anun kanssa vielä puhelimitse, kun hän oli katsonut myös Urhon ensimmäiset kuvat selästä. Jo silloin on ollut näkyvissä pientä piikkiä, mutta on edennyt rauhallisesti.

 

Lauantaina käytiin Anskin kanssa tottistelemassa. Mukana oli tietty vain Iitu. Neiti treenaili innokkaana, eikä siitä huomannut ollenkaan että edellisenä päivänä oli rauhoitettu kuvasta varten. Seuraamista ja toko liikkeitä. Seuraaminen ok, ruutu ok, kaukot ok, mutta tunnari meni taas miten meni. Välillä toi oman ja välillä väärän kapulan. Nyt täytyy pitää tuumailu tauko miten saisin homman pelittämään. Iituhan osasi tunnarin jo aikaisemmin, mutta tauko ja omat mokat on saanut neitokaisen sekaisin. Lumeen piilottaminen ei onnistu, koska se villitsee Iitun leikkimään kapulalla. Kieltää ei voi, koska siihen loppuu tekeminen. Jotenkin pitäisi saada heräteltyä nenän käyttöä ja vahvistaa oman kapulan tuomista.

Urho oli odotellut kotosalla hyvässä seurassa, mutta silti oli meidän perään ikävöinyt. Ikkunan ääressä oli itkeskellyt.